MK verkkolehti

Perhepurjehduksesta kipinä – mutta nuorta kuunnellen

Perheessä purjehtivalle lapselle kokemuksen karttuminen on usein luontevaa – edellyttäen, että vanhemmat antavat siihen tilaa ja että nuori on saanut kasvaa veneilyyn omassa tahdissaan.

Airi Nevalainen, nykyään itse nuori merikarhu, antoi konkreettisia vinkkejä merikarhuvanhemmille:

• Kuunnelkaa nuorta lomareittejä suunnitellessa. Jos nuori toivoo täyden palvelun satamaa ja lämmintä suihkua, menkää sinne.
• Luokaa reissuja piristämään omia pieniä perinteitä, kuten ”pullahalssi” tai ”ländäyssuklaa”.
• Antakaa vastuuta. Nuoren pitää saada hypätä rantaan, ajaa laituriin ja tehdä oikeita, vastuullisia tehtäviä. Tärkeää on, ettei nuori jää veneessä pelkäksi matkustajaksi.

Partiopurjehdus ja kaveriporukat oppimisen tukena

Suvi Rinkineva, joka on purjehtinut pienestä pitäen, korosti meripartiotoiminnan ja partiopurjehdusten merkitystä. Ne tarjoavat nuorille turvallisen ympäristön opetella purjehdusta ikätovereiden kanssa.

Kaveriporukassa oppimisessa on omat etunsa:

• ilmapiiri on tasavertaisempi
• vältytään perheriidoilta
• mukana tulee myös mukava saunaseura ja satamaillat

Kun nuori opettaa nuoria, tasapainon löytäminen on erityisen tärkeää. Ei voida olla pelkästään kavereita, vaan kouluttajan – ja tilanteessa päällikön – vastuu ja auktoriteetti on myös hyväksyttävä. On tärkeää, että samanikäiset purjehdusoppilaat ymmärtävät, mitä päällikön vastuu merellä tarkoittaa. Suvi muistuttikin viisaasti, että myös vertaisopetuksessa auktoriteettia on helpompi löysätä kuin jälkikäteen kiristää.

Nuorena aikuisena purjehduksen pariin

Tilda Leikola aloitti purjehduksen vasta nuorena aikuisena. Hänen reittinsä kulki opiskeluaikana korkeakoulun purjehduskerhon kautta, omalla kohdallaan KY-Sail. KY-Sail järjestää pitkiä purjehdusreissuja n. 50-jalkaisilla veneillä, joissa mukana on myös useita aloittelijoita. Näillä reissuilla sekä Airi että Suvi ovat toimineet vastuullisina kippareina, ja Tilda puolestaan jakoi näiden reissujen pohjalta oppimiskokemuksia ja vinkkejä purjehdusta aloittaville:

• Pelko veneen kaatumisesta on todellinen. Kallistelu tuntuu hurjalta, mutta fysiikan lainalaisuuksien ymmärtäminen auttaa.
• Pelastusliivit lisäävät turvallisuuden tunnetta, kun niiden käyttö normalisoidaan.
• Huonot kokemukset voivat jättää jäljen. Tilda oli miehistössä veneessä, joka törmäsi toiseen veneeseen. Vaikka niin hän kuin veneen kipparikaan eivät olleet tilanteeseen syyllisiä, tapahtuma horjutti luottamusta omaan oppimiseen. Tällaiset kokemukset on tärkeä käsitellä avoimesti.

Miten opettaa niin, että oppii?

Nuorten vahva viesti oli: kipparin kannattaa neuvoa – ei tehdä toisen puolesta.
Hyvä opettaminen tarkoittaa:’

1. Neuvo selkeästi etukäteen.
2. Anna toisen tehdä – esimerkiksi rantautua – ilman että puutut kesken kaiken.
3. Ole saatavilla ja vastaa kysymyksiin.
4. Käykää mahdolliset ongelmatilanteet jälkikäteen läpi:
   Jos ongelmia, miten tilanteeseen jouduttiin?
   Olisiko toisen ajolinjan valinta helpottanut

Kun kouluttaja puhuu ääneen, mitä tekee ja miksi, oppija kokee tilanteen turvallisemmaksi.
Nuoret korostivat myös julkisen kehun merkitystä itseluottamuksen kasvattajana.

Mailit tuovat varmuuden

Lopulta päällikkövalmius syntyy purjehdituista maileista. Itseluottamusta tukee myös kartanlukutaidon ja koneosaamisen opettelu. Lavalla todettiin suorasukaisesti, että usein tytöillä on poikia vaikeampi luottaa itseensä – vaikka osaamista olisi. Siksi tekeminen on tärkeää: Mitä enemmän teet, sitä enemmän huomaat, mitä osaat ja mitä et vielä osaa – ja juuri siinä oppii. Samalla on tärkeää tunnistaa omat rajansa ja pohtia esimerkiksi omaa riskirajaa kelin suhteen.

Monta reittiä ruoriin

Yksi keskustelun keskeisistä viesteistä oli: ei ole yhtä muottia, miten purjehtijaksi tullaan. Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa – ja aina voi oppia uutta, vaikka olisi purjehtinut 52 vuotta.

Hieman ilkikurisesti nuoret lähettivät kokeneille kipparille viestin: älkää automaattisesti olettako, ettei nuori (nais)kippari tai miehistö osaa tai hallitse venettä. Besserwisseröinnin sijaan voi reilusti kysyä: tarvitsetko apua? – ja jos vastaus on kieltävä, antakaa tilaa näyttää osaaminen.

Puheenvuoro oli samalla tärkeä muistutus myös merikarhuvanhemmille: Antakaa lasten tehdä. Kun huomaatte, että he osaavat ja kantavat vastuuta, uskaltakaa antaa vene heille lainaan, jotta nuoret pääsevät merelle myös itsenäisesti. Juuri itsenäiset merimailit ovat se kokemuspolku, joka aikanaan muodostaa pohjan myös Merikarhujen jäsenyydelle.