{"id":43119,"date":"2018-04-18T12:14:56","date_gmt":"2018-04-18T09:14:56","guid":{"rendered":"https:\/\/merikarhut.dataseed.fi\/merella-ja-satamissa-svenska\/vastuullisuus\/lintuatlas\/vesilinnut\/"},"modified":"2025-04-24T14:30:03","modified_gmt":"2025-04-24T11:30:03","slug":"vesilinnut","status":"publish","type":"page","link":"https:\/\/www.merikarhut.fi\/sv\/segling-och-hamnar\/vastuullisuus\/lintuatlas\/vesilinnut\/","title":{"rendered":"Vesilinnut ja rantakanat"},"content":{"rendered":"

Alli <\/strong>Alf\u00e5gel Clangula hyemalis<\/em><\/p>\n

\n
\"\"<\/a>

Alli<\/p><\/div>\n<\/div>\n

Pituus 39-47 cm, siipien k\u00e4rkiv\u00e4li 65-82 cm. Alli on keskikokoinen musta-ruskea-valkea sorsalintu<\/a>. Aikuisilla on valkea vatsapuoli, selk\u00e4puoli on ruskean-mustan ja valkean kirjava sukupuolen ja vuodenajan mukaan. Koiraalla on kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 pitk\u00e4 pyrst\u00f6jouhi. Allin \u00e4\u00e4ntely kuulostaa huudolta \u201da-al-li, a-al-li\u201d, josta se on saanut nimens\u00e4kin. Alli on muuttolintu<\/a>, joka viett\u00e4\u00e4 kes\u00e4ns\u00e4 Pohjois-Atlantin<\/a> rannoilla, Alaskassa<\/a>, Pohjois-Kanadassa<\/a>, Pohjois-Euroopassa<\/a> ja Pohjois-Ven\u00e4j\u00e4ll\u00e4<\/a>. Suomessa alli pesii Tunturi-Lapin<\/a> pienten j\u00e4rvien ja jokien rannoilla ja palsasoilla<\/a>, yksitt\u00e4isi\u00e4 pesimishavaintoja on Per\u00e4meren<\/a> rannikolta ja Pohjanmaan<\/a> edustan saarilta. Suomen merialueilla allia tavataan muuttoaikoina. (kuva: Martti Per\u00e4m\u00e4ki)<\/p>\n

Haahka<\/strong> Ejder (koiras) \u00c5da (naaras) Somateria mollissima<\/em><\/p>\n

\n
\"\"<\/a>

Haahka, naaras<\/p><\/div>\n<\/div>\n

Pituus 60-70 cm, siipien k\u00e4rkiv\u00e4li 95-105 cm. Uroshaahkalla on laaja valkea kaulus, musta p\u00e4\u00e4laki ja musta alaruumis. Naaras on ruskeankirjava ja muistuttaa v\u00e4ritykselt\u00e4\u00e4n muita sorsanaaraita. Haahka vaikuttaa maissa ollessaan p\u00f6n\u00e4k\u00e4lt\u00e4 ja hiukan k\u00f6mpel\u00f6lt\u00e4, elementiss\u00e4\u00e4n se on vasta uidessaan ja sukeltaessaan. Haahka sy\u00f6 \u00e4yri\u00e4isi\u00e4 ja nilvi\u00e4isi\u00e4 \u2013 l\u00e4hinn\u00e4 sinisimpukoita.<\/p>\n

Haahkan \u00e4\u00e4ni on p\u00e4ivittelev\u00e4 ”o-hhoh”. Naaraat kotkottavat matalalla \u00e4\u00e4nell\u00e4, pedon uhatessa kotkotus kiihtyy voimakkaaksi. Haahkanaarat hoitavat poikasia kollektiivisesti.<\/p>\n

Haahka on levinnyt Pohjois-Euroopan, Pohjois-Amerikan ja it\u00e4isen Siperian rannoille. Suomessa haahka pesii koko saaristoalueella, mutta on harvalukuinen Pohjanlahden ja Suomenlahden perukoissa. Haahka on v\u00e4hentynyt voimakkaasti etenkin ulkosaaristossa viime vuosina. (Kuvat Pekka Lehtonen)<\/p>\n

Haapana <\/strong>Bl\u00e4sand Anas penelope<\/em>
\n<\/strong><\/p>\n

\n
\"\"<\/a>

Haapana<\/p><\/div>\n<\/div>\n

Pituus 42-50 cm, siipien k\u00e4rkiv\u00e4li 75-87 cm. Haapana on keskikokoinen ja lyhytkaulainen. Sill\u00e4 on py\u00f6re\u00e4 ja suhteellisen suuri p\u00e4\u00e4, korkea otsa, pieni nokka, kapea kaula ja ter\u00e4v\u00e4t siivet ja pyrst\u00f6. Haapanalla on kaikissa puvuissa valkoinen vatsa ja ep\u00e4selv\u00e4rajaisen harmaat kainalot ja siiven alapeitinh\u00f6yhenet. Nokka on pieni ja vaaleansiniharmaa, ja siin\u00e4 on tumma k\u00e4rki.<\/p>\n

Juhlapukuisella koiraalla on punaruskea p\u00e4\u00e4 ja kaula ja kellanbeige p\u00e4\u00e4laen etuosa. Rinta on punertava, kupeet ja selk\u00e4 harmaat sek\u00e4 per\u00e4p\u00e4\u00e4 mustavalkoinen. Siiven yl\u00e4puolella on suuri valkoinen laikku ja vihre\u00e4 siipipeili. Naaraan v\u00e4rityksess\u00e4 on pient\u00e4 vaihtelua, mutta punaruskea tai harmahtava ovat kaksi p\u00e4\u00e4v\u00e4rityyppi\u00e4. Naaras on t\u00e4plik\u00e4s, mutta jotkut yksil\u00f6t ovat hyvin yksiv\u00e4risi\u00e4. Siipipeili on tumma ja sisimm\u00e4t kyyn\u00e4rsulat ovat usein vaaleareunaiset. Sulkasatoinen koiras muistuttaa naarasta, mutta sen puku on voimakkaamman punaruskea ja sen valkoinen siipilaikku s\u00e4ilyy. (kuva: Martti Per\u00e4m\u00e4ki)<\/p>\n

Harmaasorsa<\/strong> Snatterand Anas strepera<\/em><\/p>\n

\"\"<\/a>

Harmaasorsa<\/p><\/div>\n

Pituus 42-50 cm, siipien k\u00e4rkiv\u00e4li 75-87 cm. Harmaasorsa on v\u00e4h\u00e4n pienempi kuin hein\u00e4- eli sinisorsa. Juhlapukuinen koiras on harmaanruskea, alaper\u00e4 on musta ja sisimmiss\u00e4 kyyn\u00e4rsulissa on valkeaa. Hyv\u00e4n\u00e4 tuntomerkkin\u00e4 on valkoinen siipipeili Nuoren yksil\u00f6n tai naaraan voi sekoittaa sinisorsaan<\/a>, mutta harmaasorsa on sirompi muodoltaan, vatsassa on selv\u00e4 valkea laikku ja harmaasorsalla ei ole tummaa siipipeili\u00e4.<\/p>\n

Harmaasorsaa tavataan pesiv\u00e4n\u00e4 Pohjois-Amerikassa, Euroopassa ja Keski- ja It\u00e4-Aasiassa. Lis\u00e4ksi sit\u00e4 esiintyy talvehtivana Meksikossa, Pohjois- ja It\u00e4-Afrikassa, L\u00e4hi-id\u00e4ss\u00e4 ja Etel\u00e4-Aasiassa.  Suomessa harmaasorsa esiintyy levinneisyysalueensa pohjoisrajoilla. Sen esiintyminen keskittyy maan etel\u00e4osiin ja Oulun seudulle. (kuva: Martti Per\u00e4m\u00e4ki)<\/p>\n

Hein\u00e4- eli sinisorsa <\/strong>Gr\u00e4sand Anas platyrhynchos<\/em><\/p>\n

\"\"<\/a>

Sinisorsa, koiras<\/p><\/div>\n

\"\"<\/a>

Sinisorsa, naaras<\/p><\/div>\n

Pituus 42-50 cm, siipien k\u00e4rkiv\u00e4li 75-87 cm. Hein\u00e4sorsa on kaikkien tuntema tavallisin sorsalintumme. Hein\u00e4sorsalla on suuri p\u00e4\u00e4 ja nokka sek\u00e4 lyhyt pyrst\u00f6. Lent\u00e4v\u00e4 hein\u00e4sorsa n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 raskaalta, sill\u00e4 on tylp\u00e4t ja leve\u00e4t siivet ja sen siivenly\u00f6nnit ovat nopeat. Hein\u00e4sorsan jalat ovat oranssit. Nimens\u00e4 mukaisesti hein\u00e4- eli sinisorsalla on sininen, valkoreunainen siipipeili.<\/p>\n

Juhlapukuisella koiraalla on vihre\u00e4 p\u00e4\u00e4 ja kaula ja keltainen nokka sek\u00e4 valkoinen kaularengas. Rinta on ruskea ja vatsa ja selk\u00e4 ruskeanharmaat. Naaras on v\u00e4rilt\u00e4\u00e4n ruskeankirjava, mutta p\u00e4\u00e4laki ja silm\u00e4kulmajuova ovat muuta ruumista tummemmat. Sill\u00e4 on oranssi nokka, jossa on vaihtelevan paljon mustaa v\u00e4ri\u00e4. Vatsa on v\u00e4ritykselt\u00e4\u00e4n vaaleanruskea ja siiven alapuoli valkeahko. Erona harmaasorsaan<\/a> kaula on v\u00e4rilt\u00e4\u00e4n beige. Nuoret yksil\u00f6t muistuttavat vanhaa naarasta.  Sinisorsa on hyvin \u00e4\u00e4nek\u00e4s lintu. Koiraan \u00e4\u00e4ni on samea, nasaali ja matala ”r\u00e4hp” ja naarasta vartioidessa lyhyt ”piy”-vihellys. Naaran \u00e4\u00e4ni on karkea, voimaakkana alkava ja loppua kohti vaimeneva ”kv\u00e4h-kv\u00e4h-kv\u00e4h-kv\u00e4h-kv\u00e4-…”-sarja. (kuva Pekka Lehtonen)<\/p>\n

H\u00e4rk\u00e4lintu <\/strong>Gr\u00e5hakedopping Podiceps grisegena<\/em><\/p>\n

\"\"<\/a>

H\u00e4rk\u00e4lintu<\/p><\/div>\n

Pituus 42-50 cm, siipien k\u00e4rkiv\u00e4li 75-87 cm. Uikkumainen vartalonmuoto, pitk\u00e4hk\u00f6 kaula, tukeva pitk\u00e4 nokka. Tummanharmaa vartalo, punertavanruskea kaula, vaalea poski ja kurkku, musta p\u00e4\u00e4laki. Silkkiuikusta erottuu punaisen kaulav\u00e4rin ja sile\u00e4n p\u00e4\u00e4n takia (ei t\u00f6yht\u00f6\u00e4) Jalat ovat kiinni hyvin takana, mik\u00e4 auttaa uimista mutta haittaa kuivalla maalla k\u00e4vely\u00e4. \u00c4\u00e4ni, josta lintu on saanut nimens\u00e4, sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 soidinaikana voimakkaita mylv\u00e4isyj\u00e4 ”ua-\u00e4\u00e4ks”.<\/p>\n

H\u00e4rk\u00e4lintu pesii Euroopan, Aasian ja Pohjois-Amerikan luoteisosien j\u00e4rvill\u00e4, ja muuttaa talveksi meren rannalle sulan veden \u00e4\u00e4reen, Suomesta Tanskaan ja Pohjanmeren rannoille.<\/p>\n

Pes\u00e4 vesirajassa tai kelluvalla lautalla. Kahdesta viiteen munaa, joita emot hautovat runsaat kolme viikkoa. Raidalliset poikaset saavat usein kyydin emolinnun sel\u00e4ss\u00e4. (kuva: Martti Per\u00e4m\u00e4ki)<\/p>\n

Isokoskelo<\/strong> <\/strong>Storskrake Mergus merganser<\/em><\/p>\n

\n
\"\"<\/a>

Isokoskelo, koiras<\/p><\/div>\n<\/div>\n

\n
\"\"<\/a>

Isokoskelo, naaras P Lehtonen<\/p><\/div>\n<\/div>\n

Pituus 42-50 cm, siipien k\u00e4rkiv\u00e4li 75-87 cm. Iso vesilintu, jonka tapaa kaikkialla merialueillamme. Koiras on upean mustavalkea ja sill\u00e4 on tummanvihre\u00e4 p\u00e4\u00e4, naaraalla punertava hapsottava takatukka. Nuoret koiraat ovat samanv\u00e4risi\u00e4 kuin naaraat. Naaraan erottaa parhaiten l\u00e4hisukulaisen tukkakoskelon naaraasta rinnan jyrkk\u00e4 tumman ja vaalean osuuden raja. Tukkakoskelolla vastaava raja on hitaasti vaihtuva. <\/p>\n

Pesii puunkolossa, rakennuksen tai kiven alla, katajikossa tai p\u00f6nt\u00f6ss\u00e4<\/a>. Isokoskelo on kokosukeltaja, joka sy\u00f6 pikkukaloja, simpukoita ja \u00e4yri\u00e4isi\u00e4. Isokoskelot saalistavat ryhm\u00e4n\u00e4 siten, ett\u00e4 esimerkiksi emo poikasineen ui viuhkamaisena muodostelmana kohti lahden tai poukaman pohjukkaa, ajaen edell\u00e4\u00e4n pikkukalaparvea. L\u00e4hell\u00e4 rantaa kalaparvi ker\u00e4\u00e4ntyy yhteen, jolloin koskelot hy\u00f6kk\u00e4\u00e4v\u00e4t ruokailemaan. (kuva Pekka Lehtonen)<\/p>\n

Jouhisorsa <\/strong>Stj\u00e4rtand  Anas acuta<\/em><\/p>\n

\"\"<\/a>

Jouhisorsa, koiras<\/p><\/div>\n

\"\"<\/a>

Jouhisorsa, naaras<\/p><\/div>\n

Pituus 51-62 cm cm, siipien k\u00e4rkiv\u00e4li 79-87 cm. Muodoltaan jouhisorsa on hoikka ja pitk\u00e4kaulainen. Juhlapukuisella koiraalla on suklaanruskea p\u00e4\u00e4, harmaa ruumis, valkea kaula ja rinta sek\u00e4 pitk\u00e4t pyrst\u00f6jouhet. Nokka on yksiv\u00e4risen siniharmaa. Naaras ja nuori muistuttavat muita puolisukeltajasorsia, mutta ovat tasaisemman vaaleanruskeita ilman selvi\u00e4 tumman ja vaalean vaihteluita. Solakka ja pitk\u00e4kaulainen muoto on hyv\u00e4 tuntomerkki.<\/p>\n

Jouhisorsa rakentaa pes\u00e4ns\u00e4 avoimeen paikkaan pintakasvillisuuden suojaan suolle tai niitylle, ulkoluodoilla my\u00f6s pensaan alle. Naaras munii huhti-elokuussa 7\u201310 vaaleanvihre\u00e4\u00e4 munaa ja hautoo niit\u00e4 22\u201323 vuorokautta.<\/p>\n

Jouhisorsan p\u00e4\u00e4asiallista ravintoa ovat vesikasvien osat, nilvi\u00e4iset ja vesihy\u00f6nteiset. Suomessa rehevill\u00e4 vesill\u00e4 tehdyn tutkimuksen mukaan jouhisorsat s\u00f6iv\u00e4t puolet el\u00e4in- ja puolet kasvisravintoa. El\u00e4imist\u00e4 sille maistuivat kotilot, vesisiirat, korentojen toukat ja simpukat. (kuvat: Pekka Lehtonen)<\/p>\n

Lapasorsa<\/strong> Skedand Spatula clypeata<\/em><\/p>\n

\"\"<\/a>

Lapasorsa, koiras<\/p><\/div>\n

\"\"<\/a>

Lapasorsa, naaras<\/p><\/div>\n

Pituus 44-52 cm, siipien k\u00e4rkiv\u00e4li 73-82 cm. Lapasorsa on keskikokoinen ja lyhytkaulainen sorsa. Sill\u00e4 on hyvin suuri ja voimakas nokka, mink\u00e4 takia lintu n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 etupainoiselta sen uidessa ja lent\u00e4ess\u00e4. Juhlapukuisella koiraalla on vihre\u00e4 p\u00e4\u00e4, valkoinen rinta, punaruskeat kupeet ja vatsa, vaaleansiniset siiven yl\u00e4peitinhy\u00f6henet sek\u00e4 vihre\u00e4 siipipeili, jonka etureuna on valkoinen. Naaras on v\u00e4rilt\u00e4\u00e4n ruskeankirjava. Se muistuttaa h\u00f6yhenpuvultaan sinisorsaa<\/a>, mutta sill\u00e4 on tummanruskea vatsa ja sinert\u00e4v\u00e4nharmaat siiven yl\u00e4peitinh\u00f6yhenet. Lis\u00e4ksi lapasorsalla on himme\u00e4n vihre\u00e4nharmaa siipipeili, jossa ei ole valkeaa takareunaa Nuoret linnut muistuttavat vanhaa naarasta, mutta niiden p\u00e4\u00e4laki ja kaulan takaosa ovat tummemmat sek\u00e4 vatsa hieman vaaleampi.<\/p>\n

Lapasorsa rakentaa pes\u00e4ns\u00e4 tihe\u00e4n ruohokasvillisuuden suojaan luhtaniityll\u00e4 tai muualla maassa, yleens\u00e4 l\u00e4hell\u00e4 vett\u00e4. Naaras munii toukokuussa 9\u201311 vaaleanruskeaa munaa, joita se hautoo 22\u201328 vuorokautta. Lapasorsan p\u00e4\u00e4asiallista ravintoa ovat erilaiset nilvi\u00e4iset, \u00e4yri\u00e4iset, hy\u00f6nteiset ja muut pienel\u00e4imet sek\u00e4 vesikasvien siemenet. (kuvat: Martti Per\u00e4m\u00e4ki)<\/p>\n

Mustakurkku-uikku<\/strong>  Svarthakedopping Podiceps auritus<\/em><\/p>\n

\"\"<\/a>

Mustakurkku-uikku<\/p><\/div>\n

\"\"<\/a>

Mustakurkku-uikku, pariskunta<\/p><\/div>\n

Pituus 31-38 cm, siipien k\u00e4rkiv\u00e4li 46-55 cm. Lajin tunnistaa hyvin kes\u00e4ll\u00e4 pesint\u00e4aikaan mustasta p\u00e4\u00e4st\u00e4 ruskeankeltaisine tupsuineen p\u00e4\u00e4n sivuilla ja punaisesta kaulasta. Koiras ja naaras ovat saman n\u00e4k\u00f6isi\u00e4. Mustakurkku-uikulla on tulipunaiset silm\u00e4t ja pieni musta nokka, jossa on valkoinen k\u00e4rki kes\u00e4ll\u00e4. \u00c4\u00e4ni on melko voimakas, korkeahko hyrisev\u00e4 vihellys.<\/p>\n

El\u00e4\u00e4 erilaisissa reheviss\u00e4 vesist\u00f6iss\u00e4 ja ruoikkolampareilla mm. suojaisilla merenlahdilla, j\u00e4tevedenpuhdistamoilla ja lintuj\u00e4rvill\u00e4. Muuttoaikaan tavataan l\u00e4hes kaikenlaisten avovesien \u00e4\u00e4rell\u00e4.<\/p>\n

Muiden uikkujen tavoin laji rakentaa kelluvan, vesikasveihin kiinnitetyn pes\u00e4ns\u00e4 l\u00e4helle rantaa, sill\u00e4 sen raajat eiv\u00e4t sovellu kunnolla k\u00e4velyyn. Merialueilla pesinn\u00e4t usein ep\u00e4onnistuvat meriveden korkeusvaihteluissa. Mustakurkku-uikku munii 4\u20135 valkeata munaa, joita molemmat emot hautovat 22\u201326 vrk. Poikaset kulkevat pienin\u00e4 tavallisesti emon sel\u00e4ss\u00e4, isompina ne kalastelevat emojensa kanssa. Laji on loistava sukeltaja, joten se saalistaa kaloja<\/a> vedenpinnan alla. Linnulle kelpaavat my\u00f6s kasvinosat sek\u00e4 vedess\u00e4 el\u00e4v\u00e4t selk\u00e4rangattomat, kuten juotikkaat, \u00e4yri\u00e4iset ja nilvi\u00e4iset. (kuva: Martti Per\u00e4m\u00e4ki)<\/p>\n

Punasotka<\/strong>  Brunand Aythya ferina<\/em><\/p>\n

\"\"<\/a>

Punasotka<\/p><\/div>\n

Pituus 42-49 cm, siipien k\u00e4rkiv\u00e4li 67-75 cm. Varsinkin naaraan ja nuoren koiraan tunnistaa matalasta otsasta ja isosta nokasta. Lento on muiden sotkien tapaan suoraviivaista ja nopeaa, mutta siipijuova ei erotu yht\u00e4 selv\u00e4sti kuin tukka-<\/a> tai lapasotkalla<\/a>. Koiraan p\u00e4\u00e4 on punaruskea, mustassa nokassa on harmaa k\u00e4rki ja punainen silm\u00e4. Sen vartalo on vaaleanharmaa. Naaraalla vaalea silm\u00e4rengas ja vaihtelevan vaalea naama. Nuoret urokset muistuttavat loppukes\u00e4st\u00e4 naarasta, mutta silm\u00e4rengas puuttuu.<\/p>\n

Punasotkaa tavataan enimm\u00e4kseen etel\u00e4isess\u00e4 Suomessa<\/a> ja jossain m\u00e4\u00e4rin my\u00f6s Oulun l\u00e4\u00e4niss\u00e4<\/a>. Punasotka viihtyy parhaiten ruohostorantaisilla lintuj\u00e4rvill\u00e4 ja merenlahdilla. Niukkaruohostoisilla j\u00e4rvill\u00e4 ja merenlahdilla vain harvakseltaan. Saaristomeren<\/a> sis\u00e4saaristossa pesii pieni kanta lokkiluodoilla. Punasotkat karttavat pieni\u00e4 vesist\u00f6j\u00e4. (kuva: Pekka Lehtonen)<\/p>\n

Ristisorsa <\/strong>Gravand Tadorna tadorna<\/em><\/p>\n

\"\"<\/a>

Ristisorsa<\/p><\/div>\n

Pituus 55-65 cm, siipien k\u00e4rkiv\u00e4li 100-120 cm. Ristisorsan h\u00f6yhenpuku on laajalti valkoinen. Sill\u00e4 on tummanvihre\u00e4 p\u00e4\u00e4, punainen nokka, leve\u00e4, rinnan yli kulkeva ruskea vy\u00f6 sek\u00e4 mustat hartiat, siipisulat, pyrst\u00f6n k\u00e4rki ja keskivatsa. Jalat ovat vanhoilla yksil\u00f6ill\u00e4 vaaleanpunertavat ja nuorilla harmahtavat. Vanhan koiraslinnun v\u00e4rit ovat kirkkaammat, punainen otsakyhmy suurempi ja itse lintu on naarasta kookkaampi. Nuori lintu on alta valkea, p\u00e4\u00e4lt\u00e4, niskasta ja p\u00e4\u00e4st\u00e4 ruskeanharmaa, eik\u00e4 sill\u00e4 ole punaruskeaa rintavy\u00f6t\u00e4 ja mustaa vatsalaikkua.<\/p>\n

Suomessa ristisorsa pesii rannikolla ja saaristossa. Pesim\u00e4kanta on vahvin Ahvenanmaan  matalilla, niukkakasvustoisilla saarilla, rannikolla Porin<\/a> ja Hangon<\/a> v\u00e4liss\u00e4 sek\u00e4 Hailuodossa<\/a>.<\/p>\n

Ristisorsat pesiv\u00e4t merenrannikolla ja suurissa j\u00e4rviss\u00e4 ja joissa. Suomessa ristisorsa pesii rannikolla suosien hiekkarantaisia lahdelmia ja jokien suistoja. Ristisorsa pesii maankolossa, rakennuksen alla tai pensaikossa, yleens\u00e4 veden l\u00e4heisyydess\u00e4 Ristisorsa k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ravinnokseen pikkuel\u00e4imi\u00e4 kuten nilvi\u00e4isi\u00e4 ja \u00e4yri\u00e4isi\u00e4 sek\u00e4 lev\u00e4\u00e4 ja vesikasvien siemeni\u00e4. Ristisorsa ruokailee rantavedess\u00e4, joko uiden kuten puolisukeltajasorsat, tai kahlaamalla ja ty\u00f6nt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 p\u00e4\u00e4ns\u00e4 kokonaan veden alle. (kuva: Wilhelm Wadstein)<\/p>\n

Silkkiuikku <\/strong>Sk\u00e4ggdopping Podiceps cristatus<\/em><\/p>\n

\"\"<\/a>

Silkkiuikku<\/p><\/div>\n

\"\"<\/a>

Silkkiuikku ja poikaset<\/p><\/div>\n

Pituus 46-51 cm, siipien k\u00e4rkiv\u00e4li 59-73 cm. Silkkiuikulla on pitk\u00e4 kaula ja pitk\u00e4, ohut nokka. Kes\u00e4pukuisen silkkiuikun pitk\u00e4 ja kapea kaula on etupuolelta valkoinen ja takaa tummanruskea. P\u00e4\u00e4laella on musta kaksoist\u00f6yht\u00f6, jota reunustaa valkoisella \u201dkasvopuolella\u201d punaruskea \u201dposkiparta\u201d. Selk\u00e4puoli on tummanruskea, kupeet ja kyljet ruskehtavat ja vatsapuoli valkoinen. Lennossa silkkiuikku on hoikanoloinen ja siipien tyvell\u00e4 n\u00e4kyy etu- ja takaosassa valkoinen laikku. Koivet ovat kellanharmaat, nokka on kellert\u00e4v\u00e4nruskea ja silm\u00e4n v\u00e4rikalvo punainen. Nuori silkkiuikku muistuttaa puvultaan kes\u00e4pukuista silkkiuikkua, mutta p\u00e4\u00e4n kuviointi on mustavalkoinen.
\nSilkkiuikku on hyvin \u00e4\u00e4nek\u00e4s.<\/p>\n

Soitimella pariskunta esitt\u00e4\u00e4 ns. pingviinitanssia, jossa pariskunta on toisiaan vasten. Silkkiuikku. rakentaa kasveista kelluvan pes\u00e4n, jota t\u00e4ydent\u00e4\u00e4 koko pesinn\u00e4n ajan. Poikasten kuoriuduttua emo ruokkii niit\u00e4 pari viikkoa ja kuljettaa poikasia sel\u00e4ss\u00e4\u00e4n. Pesii j\u00e4rvill\u00e4 ja merenlahdilla, joilla esiintyy runsaasti ilmaversoista kasvillisuutta. Silkkiuikun ravintoa ovat kalat, hy\u00f6nteiset, \u00e4yriaiset, nilvi\u00e4iset ja sammakkoel\u00e4inten toukka-asteet. (kuvat: Pekka Lehtonen)<\/p>\n

Tavi <\/strong>Kricka Anas crecca<\/em>
\n<\/strong><\/p>\n

\"\"<\/a>

Tavi<\/p><\/div>\n

Pituus 34-38 cm, siipien k\u00e4rkiv\u00e4li 53-59 cm.  Tavilla on kapeat ja ter\u00e4v\u00e4t siivet, lyhyt kaula, lyhyt, leve\u00e4 ja valkoinen siipijuova sek\u00e4 hohtavanvihre\u00e4 siipipeili. Juhlapukuisella koiraalla on punaruskea p\u00e4\u00e4 ja keltareunainen vihre\u00e4 alue p\u00e4\u00e4n sivulla. Takaruumiin sivuilla sill\u00e4 on mustareunaiset kirkkaankeltaiset, kauasn\u00e4kyv\u00e4t laikut. Kylki on harmaa ja siin\u00e4 on valkoinen vaakasuora juova. Naaras on v\u00e4rilt\u00e4\u00e4n ruskeankirjava. Tavinaaraalla on my\u00f6s pyrst\u00f6n tyvell\u00e4 valkoinen pitkitt\u00e4isjuova. Sulkasatoiset koiraat ja nuoret yksil\u00f6t muistuttavat hyvin paljon naarasta. Koiraan kev\u00e4inen \u00e4\u00e4ni on hele\u00e4n kirkas \u201dklik\u201d. Naaras pit\u00e4\u00e4 kaakattavaa r\u00e4p\u00e4tyst\u00e4. Suomessa tavia tavataan koko maassa aina pohjoisinta Lappia<\/a> my\u00f6ten.<\/p>\n

Tavi voi pesi\u00e4 l\u00e4hes kaikenlaisissa vesist\u00f6iss\u00e4 \u2013 mm. merenrannikoilla. Yleens\u00e4 se ei kuitenkaan viihdy kaikkein karuimmissa vesist\u00f6iss\u00e4 eik\u00e4 ulkosaaristossa. Muuttoaikoina tavi viihtyy ruovikkoisilla lintuj\u00e4rvill\u00e4, merenlahdilla sek\u00e4 tulvarannoilla. Se esiintyy pesim\u00e4ajan j\u00e4lkeen usein suurehkoina parvina, joissa voi paikoin olla satoja yksil\u00f6it\u00e4. Tavi rakentaa pes\u00e4ns\u00e4 yleens\u00e4 kauas vedest\u00e4 mets\u00e4n tai varvikon pensaiden suojaan. Tavin p\u00e4\u00e4asiallista ravintoa ovat erilaiset nilvi\u00e4iset, hy\u00f6nteiset, muut pienel\u00e4imet sek\u00e4 vesikasvien siemenet, (kuva: Pekka Lehtonen)<\/p>\n

Telkk\u00e4<\/strong> Knipa Bucephala clangula<\/em><\/p>\n

\"\"<\/a>

Telkk\u00e4<\/p><\/div>\n

Pituus 40-48 cm, siipien k\u00e4rkiv\u00e4li 62-77 cm. Telk\u00e4n luonteenomainen lajipiirre on kolmiomainen p\u00e4\u00e4, josta erottuu selv\u00e4sti kirkkaankeltainen silm\u00e4. Juhlapukuisen koiraan selk\u00e4 ja pyrst\u00f6 ovat mustat. P\u00e4\u00e4 ja kaula ovat vihert\u00e4v\u00e4nhohtoisen mustat. Rinta, kyljet ja vatsapuoli ovat valkoiset. Silm\u00e4n ja nokan v\u00e4liss\u00e4 on suuri valkea t\u00e4pl\u00e4. Hartiah\u00f6yhenet ovat mustavalkojuovaiset. Naaraan p\u00e4\u00e4 on ruskea, yl\u00e4ruumis tummanharmaa, etukaula ja vatsa valkoiset ja valkoinen siipilaikku n\u00e4kyy kylkijuovana linnun uidessa. Syyspukuinen koiras muistuttaa naarasta. Nuori lintu on my\u00f6s naaraan n\u00e4k\u00f6inen, mutta silm\u00e4 on tumma, vaalea kaularengas puuttuu ja siipilaikku on pienempi.<\/p>\n

Telkk\u00e4 pesii onttoihin puihin ja p\u00f6ntt\u00f6ihin. Poikaset ovat v\u00e4rilt\u00e4\u00e4n tummanruskean ja valkoisen kirjavia, valkoposkisia. Naaras houkuttelee poikaset hypp\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n pes\u00e4st\u00e4 kutsumalla niit\u00e4 maassa pes\u00e4puun juurella. Emo ei ruoki poikasia, vaan ne alkavat itse etsi\u00e4 vedest\u00e4 pieneli\u00f6it\u00e4. Telkk\u00e4 hakee ravintonsa pohjasta sukeltamalla. Makeassa vedess\u00e4 telk\u00e4n ravintoa ovat hy\u00f6nteiset<\/a> ja niiden toukat, madot<\/a>, n\u00e4kinkeng\u00e4t<\/a> ja simpukat<\/a>. Suolaisessa vedess\u00e4 telkk\u00e4 sy\u00f6 yll\u00e4 olevien lis\u00e4ksi varsinkin erilaisia rapuel\u00e4imi\u00e4, katkoja<\/a> ja kilkkej\u00e4<\/a>.<\/p>\n

Kalevalassa<\/a> maailma syntyy, kun Ilmattaren<\/a> polvelle pesineen sotkan seitsem\u00e4n munaa s\u00e4rkyv\u00e4t. Runon sotkan tulkitaan tarkoittavan nimenomaan telkk\u00e4\u00e4. (kuva: Martti Per\u00e4m\u00e4ki)<\/p>\n

Tukkakoskelo<\/strong> Sm\u00e5skrake Mergus serrator<\/em><\/p>\n

\"\"<\/a>

Tukkakoskelo, koiras<\/p><\/div>\n

\"\"<\/a>

Tukkakoskelo, edess\u00e4 naaras takana koiras<\/p><\/div>\n

Pituus 52-58 cm, siipien k\u00e4rkiv\u00e4li 69-82 cm. Keskikokoinen, pitk\u00e4nomainen sukeltajasorsa. Koiras kirjava, naaras vaatimattomamman v\u00e4rinen. Molemmilla sukupuolilla p\u00e4\u00e4ss\u00e4 t\u00f6yht\u00f6 ja pitk\u00e4 punainen nokka. Koiraan p\u00e4\u00e4 on mustanvihre\u00e4, naaraan ruosteenruskea. Koiraan kaula on valkea, rinta ruosteenruskea, selk\u00e4 musta ja vatsapuoli vaalea. Naaraan vartalo on harmaa. Nuoret ja talvipukuiset koiraat muistuttavat v\u00e4rilt\u00e4\u00e4n naaraita. Lennossa erottuu siivell\u00e4 valkea siipilaikku, jonka poikki kulkee kaksi kapeaa tummaa juovaa (koiras) tai yksi (naaras), mik\u00e4 on l\u00e4helt\u00e4 havaittuna hyv\u00e4 tuntomerkki isokoskeloon verrattuna. Naaraspukuisen tukkakoskelon erottaa isokoskelosta jyrk\u00e4n v\u00e4rirajan puuttumiselta kaulalta. Koiras l\u00e4hes \u00e4\u00e4net\u00f6n, naaraan \u00e4\u00e4ni karhea huutosarja.<\/p>\n

Tukkakoskelot el\u00e4v\u00e4t avoimessa j\u00e4rvi- tai merimaisemassa. Ne sukeltavat kokonaan veden alle, joten ne voivat hakea ruokaa melko syv\u00e4st\u00e4kin vedest\u00e4. Ravintona ovat kalat ja selk\u00e4rangattomat el\u00e4imet. Tukkakoskelo tekee pes\u00e4ns\u00e4 kivenkoloon, pensaiden alle tai rakennusten alle. Munia tulee 4\u201314 kpl, ja niit\u00e4 haudotaan kuukauden verran. Pesint\u00e4 on melko my\u00f6h\u00e4inen, sill\u00e4 muninta tapahtuu touko\u2013kes\u00e4kuun vaihteen tienoilta alkaen. Untuvikot ovat ruskean ja kellahtavan kirjavia. Poikaset seuraavat emoaan heti vesist\u00f6\u00f6n. (kuvat: Pekka Lehtonen)<\/p>\n

Tukkasotka<\/strong> Vigg Aythya fulicula<\/em><\/p>\n

\"\"<\/a>

Tukkasotka<\/p><\/div>\n

Pituus 40-47 cm, siipien k\u00e4rkiv\u00e4li 65-72 cm. Pieni ja tukeva sukeltajasorsa, jolla paksu kaula ja isohko p\u00e4\u00e4. Koiras mustavalkoinen, naaras ruskea. P\u00e4\u00e4ss\u00e4 niskat\u00f6yht\u00f6, jonka koko vaihtelee i\u00e4st\u00e4, sukupuolesta ja vuodenajasta riippuen. Leve\u00e4 valkoinen siipijuova on hyvin n\u00e4kyv\u00e4. Juhlapukuisen tukkasotkakoiraan h\u00f6yhenpuku on hohtavan valkoisia kupeita lukuun ottamatta kiilt\u00e4v\u00e4n musta. P\u00e4\u00e4ss\u00e4 on violettia metallinkiiltoa ja niskassa t\u00f6yht\u00f6. Naaraspukuinen tukkasotka (aikuinen naaras ja nuori lintu) on l\u00e4hes kokonaan tummanruskea ja alapuolelta vaihtelevasti valkoinen. Muutamilla naarailla on nokantyvess\u00e4 lapasotkamainen valkoinen rengas, joka on l\u00e4hes aina kapeampi kuin lapasotkanaaraalla. Tukkasotkalla on valkoinen siipijuova. Koivet ovat siniharmaat ja r\u00e4pyl\u00e4osa tumma. Nokka on siniharmaa ja nokan kynsi tumma. Silm\u00e4n v\u00e4rikalvo on keltainen.<\/p>\n

Pes\u00e4 on Kasvillisuuden suojassa, pensaan alla, lokkikolonioissa avoimesti, kaisla- ja ruokokasvustoissa kasviaineskasautumilla. Pes\u00e4 on vuorattu untuvilla. Poikaset etsiv\u00e4t itse ravintonsa jo hyvin nuorina, mutta pysyv\u00e4t poikueena naaraan seurassa. Ravinnon tukkasotka hankkii sukeltamalla. Ne sy\u00f6v\u00e4t simpukoita<\/a>, vesihy\u00f6nteisi\u00e4 ja kasveja<\/a>. (kuva: Pekka Lehtonen)<\/p>\n

Liejukana <\/strong>R\u00f6rh\u00f6na Gallinula chloropus<\/em><\/p>\n

\"\"<\/a>

Liejukana<\/p><\/div>\n

\"\"<\/a>

Liejukana, nuori<\/p><\/div>\n

Pituus 27-31 cm. Liejukanalla on musta h\u00f6yhenpeite ja ruskea selk\u00e4, valkea pyrst\u00f6n alapuoli ja pitkitt\u00e4isjuova kyljess\u00e4, punainen nokka ja nokan tyvi. Nuori lintu on aikuista ruskeampi, ja sen nokka ja otsakilpi ovat vihert\u00e4v\u00e4t. Liejukana muistuttaa nokikanaa, mutta on pienempi ja hoikempi. Yleisv\u00e4rilt\u00e4\u00e4n liejukana on tumman siniharmaan ja selk\u00e4puolelta oliivinruskea. Soidin\u00e4\u00e4ni on kauas kantava, puliseva huutosarja.<\/p>\n

Suomessa se on harvalukuinen pesim\u00e4lintu etel\u00e4n rehevill\u00e4 vesill\u00e4. Liejukanan elinymp\u00e4rist\u00f6\u00e4 ovat rehev\u00f6ityneet matalat vedet ja j\u00e4tevedenpuhdistamot. Pes\u00e4 on vesikasvien ja pajun oksien varaan punottu korkeahko korimainen pes\u00e4, jossa on matala syvennys. Usein pes\u00e4lle johtaa sillantapainen rakennelma. Liejukana sy\u00f6 uidessaan sek\u00e4 vesikasveja ett\u00e4 pieni\u00e4 vesiel\u00e4imi\u00e4 kuten sammakontoukkia. Sy\u00f6 my\u00f6s nilvi\u00e4isi\u00e4, matoja, hy\u00f6nteisi\u00e4, ja pikkukaloja. (kuva: Martti Per\u00e4m\u00e4ki)<\/p>\n

Nokikana <\/strong>Soth\u00f6na Fulica atra<\/em><\/p>\n

\"\"<\/a>

Nokikana<\/p><\/div>\n

Pituus 36-42 cm. Nokikana on muuten harmahtavanmusta, mutta sen nokka ja otsakilpi ovat valkoiset. Nokikana on muodoltaan py\u00f6re\u00e4. Jalat kiinnittyv\u00e4t vartalon painopisteen taakse, mik\u00e4 tekee nokikanan juoksemisesta hieman hoippuvaa. Nokikanan jalkojen v\u00e4ri on vihert\u00e4v\u00e4, ja niiden varpaat ovat levinneet liuskemaisiksi, mik\u00e4 auttaa k\u00e4velemisess\u00e4 vesikasvien p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Nokikana ei ole erityisen hyv\u00e4 uimari, siksi se uidessaan nykii kaulaansa. Sukeltaa ravintonsa. Lennossa n\u00e4kyy siiven takareunassa kapea valkoinen juova. Untuvikot ovat mustia, ja niiden p\u00e4\u00e4ss\u00e4 on punaista ja sinist\u00e4 sek\u00e4 kaulassa keltaista v\u00e4ri\u00e4. Nuori lintu on vaaleampi kuin vanha, ja sen nokka on harmaa. Molemmat sukupuolet ovat samann\u00e4k\u00f6isi\u00e4.<\/p>\n

Nokikanan elinymp\u00e4rist\u00f6n\u00e4 toimivat ravinteikkaat ja rehev\u00f6ityneet j\u00e4rvet, lammet sek\u00e4 merenlahdet. Nokikana pesii yksitt\u00e4ispareina ja on tarkka reviirins\u00e4 rajoista. Nokikanat pesiv\u00e4t mielell\u00e4\u00e4n naurulokkiyhdyskunnissa<\/a>. Nokikana tekee pes\u00e4ns\u00e4 kuolleesta kaislasta veteen, usein ruokopedin p\u00e4\u00e4lle. Nokikana sy\u00f6 sekaravintoa, kuten veden selk\u00e4rangattomia<\/a>. P\u00e4\u00e4osa ravinnosta on vesikasvien osia. Sy\u00f6 my\u00f6s muun muassa sammakoita<\/a>, linnunpoikasia ja pikkunis\u00e4kk\u00e4it\u00e4. Se sukeltaa ruokansa, ja saalistaa ruuan nokallansa. (kuva: Martti Per\u00e4m\u00e4ki)<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Alli Alf\u00e5gel Clangula hyemalis Pituus 39-47 cm, siipien k\u00e4rkiv\u00e4li 65-82 cm. Alli on keskikokoinen musta-ruskea-valkea sorsalintu. Aikuisilla on valkea vatsapuoli, selk\u00e4puoli on ruskean-mustan ja valkean kirjava sukupuolen ja vuodenajan mukaan. Koiraalla on kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 pitk\u00e4 pyrst\u00f6jouhi. Allin \u00e4\u00e4ntely kuulostaa huudolta \u201da-al-li, a-al-li\u201d, josta se on saanut nimens\u00e4kin. Alli on muuttolintu, joka viett\u00e4\u00e4 kes\u00e4ns\u00e4 Pohjois-Atlantin rannoilla, Alaskassa, Pohjois-Kanadassa, Pohjois-Euroopassa ja Pohjois-Ven\u00e4j\u00e4ll\u00e4. Suomessa alli pesii Tunturi-Lapin…<\/p>\n

L\u00e4s mera \u2192<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"parent":43095,"menu_order":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","meta":{"_acf_changed":false,"_bbp_topic_count":0,"_bbp_reply_count":0,"_bbp_total_topic_count":0,"_bbp_total_reply_count":0,"_bbp_voice_count":0,"_bbp_anonymous_reply_count":0,"_bbp_topic_count_hidden":0,"_bbp_reply_count_hidden":0,"_bbp_forum_subforum_count":0,"ngg_post_thumbnail":0,"footnotes":""},"class_list":["post-43119","page","type-page","status-publish","hentry"],"acf":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.merikarhut.fi\/sv\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/43119","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.merikarhut.fi\/sv\/wp-json\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.merikarhut.fi\/sv\/wp-json\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.merikarhut.fi\/sv\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.merikarhut.fi\/sv\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=43119"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/www.merikarhut.fi\/sv\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/43119\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":43120,"href":"https:\/\/www.merikarhut.fi\/sv\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/43119\/revisions\/43120"}],"up":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.merikarhut.fi\/sv\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/43095"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.merikarhut.fi\/sv\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=43119"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}