{"id":43117,"date":"2018-05-02T16:39:11","date_gmt":"2018-05-02T13:39:11","guid":{"rendered":"https:\/\/merikarhut.dataseed.fi\/merella-ja-satamissa-svenska\/vastuullisuus\/lintuatlas\/tikat-rastaat-ja-varislinnut\/"},"modified":"2025-04-24T14:29:33","modified_gmt":"2025-04-24T11:29:33","slug":"tikat-rastaat-ja-varislinnut","status":"publish","type":"page","link":"https:\/\/www.merikarhut.fi\/sv\/segling-och-hamnar\/vastuullisuus\/lintuatlas\/tikat-rastaat-ja-varislinnut\/","title":{"rendered":"Tikat, rastaat ja varislinnut"},"content":{"rendered":"

Harmaap\u00e4\u00e4tikka<\/strong> Gr\u00e5spett Picus canus<\/em><\/p>\n

\n
\"\"<\/a>

Harmaap\u00e4\u00e4tikka, koiras<\/p><\/div>\n<\/div>\n

\n
\"\"<\/a>

Harmaap\u00e4\u00e4tikka, naaras<\/p><\/div>\n<\/div>\n

Pituus 42-50 cm, siipien k\u00e4rkiv\u00e4li 75-87 cm. Harmaap\u00e4\u00e4tikan selk\u00e4puoli on harmahtavanvihre\u00e4, vatsapuoli vaaleanharmaa ja niska keltainen. P\u00e4\u00e4 on harmaa, ja sen sivuilla sijaitsevat mustat \u201dviikset\u201d. Koiraan otsa on punainen. Harmaap\u00e4\u00e4tikan p\u00e4\u00e4ss\u00e4 on punaista vain koiraan otsalla. Sen \u00e4\u00e4ni on pehme\u00e4 \u201dkjyk\u201d. Laulu on tyypillinen, loppua kohden laskeva vihellyssarja \u201dkjyy-kjy-kjy-kjy-kjy\u201d, jota on helppo matkia vihelt\u00e4m\u00e4ll\u00e4. Soidinaikaan harmaap\u00e4\u00e4tikka onkin helppo houkutella n\u00e4k\u00f6s\u00e4lle matkimalla. Laji rummuttaa puuta kuten muutkin tikat. Omalaatuinen r\u00e4\u00e4kyn\u00e4 muistuttaa hieman k\u00e4pytikan vastaavaa \u00e4\u00e4nt\u00e4. Lent\u00e4\u00e4 tikkamaisesti syv\u00e4\u00e4n aaltoillen, ja siivist\u00e4 voi kuulua kumiseva \u00e4\u00e4ni. Tarkkailee ihmist\u00e4 puun rungon takaa, jolloin usein vain sen toinen silm\u00e4 n\u00e4kyy. (Kuva: Martti Per\u00e4m\u00e4ki)<\/p>\n

K\u00e4pytikka <\/strong>St\u00f6rre hackspett Dendrocopos major<\/em>
\n<\/strong><\/p>\n

\"\"<\/a>

K\u00e4pytikka<\/p><\/div>\n

Pituus 23-26 cm, siipien k\u00e4rkiv\u00e4li 38-44 cm. K\u00e4pytikalla on valkoinen vatsa, joka rajoittuu jyrk\u00e4sti punaiseen alaper\u00e4\u00e4n. Sen kupeet ovat viiruttomat ja hartioissa isot valkoiset laikut. Siipisulat ovat valkoisia poikkiraitoja lukuun ottamatta mustat. Vanhalla koiraalla on punainen laikku takaraivolla, mutta naaraalla p\u00e4\u00e4laki on kokonaan musta. K\u00e4pytikan kutsu\u00e4\u00e4ni on lyhyt, voimakas ja ter\u00e4v\u00e4 \u201dkjik\u201d. Sen soidinrummutus on ter\u00e4v\u00e4, loppua kohti vaimeneva ja lyhyempi kuin muilla suomalaisilla tikoilla. Se toistaa t\u00e4m\u00e4n noin yhden tai kahden sekunnin sarjan viidest\u00e4 kymmeneen kertaa minuutissa. K\u00e4pytikka rummuttaa kuivien oksien lis\u00e4ksi my\u00f6s tolppien metallisuojuksia, lampunkupuja ja muita paikkoja, jotka antavat hyv\u00e4n kaikupohjan. Hermostuneena k\u00e4pytikka p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 karhean ja k\u00e4he\u00e4n \u201dkji-kr\u00e4-kr\u00e4-kr\u00e4-kr\u00e4\u201d-sarjan. K\u00e4pytikka pesii kaikenlaisissa metsiss\u00e4. Se suosii erityisesti havumetsi\u00e4, mutta pesii my\u00f6s lehtimetsiss\u00e4, isoissa puistoissa ja villiintyneiss\u00e4 puutarhoissa.<\/p>\n

Huhti\u2013toukokuussa tikkapari hakkaa pes\u00e4kolon lahoon haapaan, koivuun tai lepp\u00e4\u00e4n. K\u00e4pytikan p\u00e4\u00e4ravintoa ovat syyskes\u00e4st\u00e4 my\u00f6h\u00e4iseen kev\u00e4\u00e4seen havupuiden siemenet<\/a>. Se kiilaa k\u00e4vyn<\/a> puunkoloon ja naputtelee siemenet esiin. Puun alle kertyy runsaasti siemenist\u00e4 tyhjennettyj\u00e4 k\u00e4pyj\u00e4. Kes\u00e4isin k\u00e4pytikka sy\u00f6 hy\u00f6nteisi\u00e4 ja niiden toukkia. Se voi sy\u00f6d\u00e4 my\u00f6s marjoja ja ry\u00f6st\u00e4\u00e4 muiden lintujen munia ja poikasia. Talvisin k\u00e4pytikka voi k\u00e4yd\u00e4 ruokintapaikoilla<\/a> sy\u00f6m\u00e4ss\u00e4 talia ja siemeni\u00e4. (kuva: Pekka Lehtonen)<\/p>\n

Palok\u00e4rki <\/strong>Spillkr\u00e5ka Dryocopus martius<\/em><\/p>\n

\"\"<\/a>

Palok\u00e4rki, koiras ja poikaset<\/p><\/div>\n

Pituus 40-46 cm, siipien k\u00e4rkiv\u00e4li 67-73 cm. Palok\u00e4rki on Suomen suurin tikka. Palok\u00e4rjen h\u00f6yhenpeite on hiilenmusta. Koiraalla p\u00e4\u00e4laki on punainen, naaraalla on punaista vain takaraivossa. Sysimustasta, variksenkokoisesta palok\u00e4rjest\u00e4 ei voi erehty\u00e4. Sen lento on syv\u00e4aaltoista, ja se \u00e4\u00e4ntelee ahkerasti ja kuuluvasti ymp\u00e4ri vuoden. Kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 palok\u00e4rki rummuttaa kauas kuuluvia sarjoja ja huutelee kiihke\u00e4sti \u201dkui-kui-kui\u2026\u201d. Lennossa se huutelee \u201dkry-kry-kry\u2026\u201d ja laskeutuessaan puuhun \u201dkliiie\u201d. Pes\u00e4poikasten \u00e4\u00e4ni on kiivasta kimityst\u00e4.<\/p>\n

Palok\u00e4rki suosii vanhoja havumetsi\u00e4, mutta pesii my\u00f6s varttuneissa talousmetsiss\u00e4. Reviiri saattaa olla hyvin laaja, joskus useita neli\u00f6kilometrej\u00e4. Kelvollisen reviirin vaatimuksena on hevos- ja kekomuurahaisten<\/a> runsaus. Palok\u00e4rki pesii puuhun hakkaamaansa koloon. Palok\u00e4rki hakkaa ison pes\u00e4kolon, mutta pesii my\u00f6s joskus vanhaan koloon. Pes\u00e4 on useimmiten m\u00e4nnyss\u00e4<\/a> tai haavassa<\/a>. Pes\u00e4kolo voi olla suurelle hakkuuaukolle j\u00e4tetyss\u00e4 ainoassa s\u00e4\u00e4st\u00f6haavassa. Lajin p\u00e4\u00e4asiallista ravintoa ovat hy\u00f6nteiset, joita palok\u00e4rki etsii ennen kaikkea kuolleista puista<\/a>. Palok\u00e4rki saalistaa ainakin puupisti\u00e4isi\u00e4<\/a>. Palok\u00e4rki kaivelee muurahaiskekoja<\/a> ja sy\u00f6 sek\u00e4 muurahaiset ett\u00e4 toukat<\/a>. Joskus se sy\u00f6 my\u00f6s marjoja<\/a>. (Kuva: Martti Per\u00e4m\u00e4ki)<\/p>\n

Pikkutikka <\/strong>Mindre hackspett Dendrocopos minor<\/em>
\n<\/strong><\/p>\n

\"\"<\/a>

Pikkutikka, koiras<\/p><\/div>\n

Pituus 14-16,5 cm, siipien k\u00e4rkiv\u00e4li 24-29 cm. Varpusen kokoinen pikkutikka on pienin tikkamme. Sen selk\u00e4puoli on valkoisen ja mustan kirjava. Kupeiltaan pikkutikka on heikosti pitkitt\u00e4isviiruinen eik\u00e4 alaper\u00e4ss\u00e4 ole punaista. Koiraan p\u00e4\u00e4laen etuosa on punainen, naaraan p\u00e4\u00e4 on otsasta vaalea ja takaosasta musta. Pikkutikan koivet ovat harmaanmustat (vanha lintu) tai vihert\u00e4v\u00e4nharmaat (nuori lintu). Nokka on musta ja silm\u00e4n v\u00e4rikalvo punaruskea (vanha lintu) tai ruskea (nuori lintu). Monille tikkalajeille tyypillinen punainen v\u00e4ri puuttuu alaper\u00e4st\u00e4, mutta muuten pikkutikka voi muistuttaa pient\u00e4 valkoselk\u00e4tikkaa<\/a>.<\/p>\n

Lajin soidinhuuto on nopea kimitt\u00e4v\u00e4 ja kire\u00e4 \u201dki-ki-ki…\u201d, kutsu\u00e4\u00e4ni lyhyt \u201dkik\u201d. Pikkutikka rummuttaa lyhyit\u00e4 ja melko heikkoja sarjoja.<\/p>\n

Pikkutikka on lehtevien rantametsien, lehtojen ja lepikoiden pesim\u00e4laji. Reviirill\u00e4 pit\u00e4\u00e4 olla riitt\u00e4v\u00e4sti kuolleita ja kuolevia lehtipuita ravinnon turvaamiseksi. Laji on k\u00e4rsinyt viimeaikaisesta mets\u00e4nhoidosta, joka perustuu alaharvennuksiin ja vajaatuottoisten puiden poistoon. Pikkutikan pes\u00e4kolo on pieni ja sen aukon halkaisija on noin nelj\u00e4 sentti\u00e4. Kolo koverretaan joskus korkeallekin lahoon p\u00f6kkel\u00f6\u00f6n<\/a> tai kuolleeseen puuhun, tavallisesti kuitenkin noin kahden metrin korkeuteen. (Kuva: Martti Per\u00e4m\u00e4ki)<\/p>\n

Kulorastas<\/strong>   Dubbeltrast   Turdus viscivorus     <\/em><\/p>\n

Pituus 26-29 cm. Kulorastaan selk\u00e4puoli on ruskeanharmaa, vatsapuoli vaalea ja py\u00f6reiden, selv\u00e4rajaisten mustien t\u00e4plien pilkuttama. Lennossa huomaa valkeat kainaloh\u00f6yhenet ja pyrst\u00f6n valkoiset kulmat. V\u00e4ritykselt\u00e4\u00e4n kulorastas muistuttaa laulurastasta<\/a>, mutta on suurempi, mustarastaan<\/a> kokoluokkaa. Kulorastas on Suomen suurin rastas. Kulorastaan \u00e4\u00e4ni on erikoinen p\u00e4rin\u00e4 tai r\u00e4tin\u00e4, joka tuo mieleen pikkupoikien py\u00f6r\u00e4npinnoihin kiinnitetyn p\u00e4ristimen. Laulu on kuuluvaa, ja sen tempo on nopeampi ja kesto lyhyempi kuin mustarastaan laulussa, jota se suuresti muistuttaa. Kulorastas on arka ja hiljainen lintu. Muuttoaikoina sit\u00e4 tavataan pieniss\u00e4 parvissa.<\/p>\n

Kulorastasta tavataan havumetsiss\u00e4, etenkin vanhoissa harju- ja kalliom\u00e4nnik\u00f6iss\u00e4, ja muuttoaikoina pelloilla ja saaristossa. Keski-Euroopassa laji on yleinen puistolintu. Kulorastas on kaikkiruokainen: se sy\u00f6 hy\u00f6nteisi\u00e4, matoja ja marjoja. Keski-Euroopassa kulorastaan talviravintoa ovat etenkin mistelin<\/a> marjat, siksi sen nimikin on monissa kieliss\u00e4 mistelirastas. (Kuva: Martti Per\u00e4m\u00e4ki)<\/p>\n

Laulurastas <\/strong>Taltrast Turdus philomelos<\/em><\/p>\n

\"\"<\/a>

Laulurastas<\/p><\/div>\n

Pituus 14-16,5 cm, siipien k\u00e4rkiv\u00e4li 24-29 cm. Muuttoaikoina laulurastas on hyvin runsas ulkosaariston luodoilla. Laulurastas on selk\u00e4puolelta harmaanruskea, rinta ja kyljet ovat mustapilkkuiset ja vatsa valkoinen. Kainaloh\u00f6yhenet ovat kellahtavat (vrt. punakylkirastas<\/a>). Jalat ovat pitk\u00e4t, suuret silm\u00e4t ovat tummat. \u00c4\u00e4ni on kova tiksahdus \u201dtsik\u201d. Varoittaa pes\u00e4ll\u00e4 hysteerisell\u00e4 s\u00e4ks\u00e4tyksell\u00e4. Laulu on eritt\u00e4in melodista ja monimuotoista. Koiras esitt\u00e4\u00e4 sit\u00e4 yleens\u00e4 kuusen latvasta ja tyynin\u00e4 iltoina laulu kuuluu satojen metrien p\u00e4\u00e4h\u00e4n. Kes\u00e4\u2013hein\u00e4kuussa laji voi laulaa l\u00e4pi y\u00f6n.<\/p>\n

Laulurastas viihtyy Suomessa kuusivaltaisissa havu- ja sekametsiss\u00e4. Pes\u00e4 tavallisesti matalalla nuoressa kuusessa<\/a> tai katajassa<\/a>, toisinaan korkeammalla, jopa 10 metrin korkeudella. Pes\u00e4 on tehty ohuista risuista, sammalista ja j\u00e4k\u00e4l\u00e4st\u00e4, ja sen sis\u00e4puoli on muurattu lahosta havupuusta ja linnun syljest\u00e4 muodostuneella vahvalla massalla. Tavallisesti laulurastaspari munii toisen pesyeen kes\u00e4\u2013hein\u00e4kuussa. Laulurastas on kaikkiruokainen ja sy\u00f6 hy\u00f6nteisi\u00e4, matoja, nilvi\u00e4isi\u00e4, etanoita ja kotiloita sek\u00e4 marjoja ja hedelmi\u00e4. (Kuva: Martti Per\u00e4m\u00e4ki)<\/p>\n

Mustarastas <\/strong>Koltrast Turdus merula<\/em>
\n<\/strong><\/p>\n

\"\"<\/a>

Mustarastas<\/p><\/div>\n

\"\"<\/a>

Mustarastas, naaras<\/p><\/div>\n

Pituus 14-16,5 cm, siipien k\u00e4rkiv\u00e4li 24-29 cm. Koiraan h\u00f6yhenpuku on kokonaan musta ja sill\u00e4 on keltainen nokka ja silm\u00e4rengas. Naaras on v\u00e4rilt\u00e4\u00e4n tummanruskea. Kurkku on vaaleampi ja rinnassa on ep\u00e4selv\u00e4\u00e4 t\u00e4plityst\u00e4. Nuoret yksil\u00f6t muistuttavat vanhaa naarasta, mutta niill\u00e4 on t\u00e4plityst\u00e4 my\u00f6s yl\u00e4puolella. Mustarastas on \u00e4\u00e4nek\u00e4s lintu ja sill\u00e4 on laaja \u00e4\u00e4nivalikoima. Kutsu\u00e4\u00e4ni\u00e4 muuttolennossa ovat rullaava \u201dsrrri\u201d ja syv\u00e4 \u201dkok\u201d. Huolestuneena mustarastas p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 hyvin ohutta \u201dtsiiih\u201d-\u00e4\u00e4nt\u00e4 ja kovaa maiskutusta \u201dtsuk-uk-uk-…\u201d. Varoitus\u00e4\u00e4ni on pitk\u00e4\u00e4n jatkuva, takova ja kirkas \u201dpli-pli-pli\u201d. Laulu on kaunista melodista lurittelua, jossa on huilumaisia \u00e4\u00e4ni\u00e4. Laulussa on rauhallinen tahti ja liukuvat s\u00e4velkorkeuden vaihtelut S\u00e4keet ovat melko lyhyit\u00e4 ja toistuvat 3\u20135 sekunnin v\u00e4lein.<\/p>\n

Mustarastas pesii reheviss\u00e4 metsiss\u00e4, mutta my\u00f6s ihmisen l\u00e4heisyydess\u00e4 puistoissa ja pihoissa. Mustarastas tekee korsista, sammalista ja lehdist\u00e4 rakennetun pes\u00e4ns\u00e4 maahan, juurakkoon, puun tai pensaan tyveen, halkopinoon tai risukasaan. Mustarastas k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ravinnokseen matoja, kotiloita, hy\u00f6nteisi\u00e4, ruuant\u00e4hteit\u00e4, siemeni\u00e4, marjoja ja hedelmi\u00e4. Talvella niille voi sy\u00f6tt\u00e4\u00e4 rusinoila ja omenoilla. (kuvat: Pekka Lehtonen)<\/p>\n

Punakylkirastas <\/strong>R\u00f6dvingetrast Turdus iliacus<\/em>
\n<\/strong><\/p>\n

\"\"<\/a>

Punakylkirastas<\/p><\/div>\n

Pituus 19-23 cm. Punakylkirastaalla on ruskea selk\u00e4puoli ja valkoinen vatsapuoli. Rinnassa ja kyljiss\u00e4 on ruskeaa viirutusta. Siipien alapinnat ja kupeet ovat ruosteenruskeat. P\u00e4\u00e4ss\u00e4 on voimakas, valkoinen silm\u00e4kulmanjuova. Pyrst\u00f6 on melko lyhyt ja p\u00e4\u00e4 suhteellisen suuri. Punakylkirastaan kutsu\u00e4\u00e4ni\u00e4 ovat venytetty tsiii<\/em> ja nen\u00e4sointinen g\u00f6k<\/em>. Varoitus\u00e4\u00e4ni on karkea, maiskuttava ja riitaisa tret-tret…<\/em>. Punakylkirastaan laulu vaihtelee suuresti alueellisesti ja yksil\u00f6st\u00e4 riippuen. S\u00e4keet koostuvat kuuluvasta alkuosasta, jota seuraa hiljainen, kitisev\u00e4 viserrys.<\/p>\n

Punakylkirastas on muuttolintu, joka talvehtii L\u00e4nsi- ja Etel\u00e4-Euroopassa, L\u00e4hi-id\u00e4ss\u00e4 ja Pohjois-Afrikassa.  Suomeen punakylkirastaat saapuvat huhtikuussa ja l\u00e4htev\u00e4t syys-lokakuussa. Hyvin\u00e4 pihlajanmarjavuosina pieni m\u00e4\u00e4r\u00e4 punakylkirastaita talvehtii Suomessakin.<\/p>\n

Punakylkirastas pesii monenlaisissa metsiss\u00e4. Se suosii erityisesti lehti- ja sekametsien reunoja ja aukkopaikkoja ja nuoria havumetsi\u00e4 ja pesii my\u00f6s puistoissa, pihoilla ja tunturikoivikoissa.  <\/p>\n

Punakylkirastaan pes\u00e4 on matalalla pensaassa tai puussa, tai maanpinnalla, rakennettu kuivista ruohoista. Muninta alkaa Etel\u00e4-Suomessa vapun<\/a> tienoilla. Punakylkirastas pesii melko s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti kahdesti, joskus jopa kolmesti kes\u00e4ss\u00e4. Punakylkirastas sy\u00f6 hy\u00f6nteisi\u00e4, matoja, marjoja ja hedelmi\u00e4. (Kuva: Martti Per\u00e4m\u00e4ki)<\/p>\n

R\u00e4k\u00e4ttirastas <\/strong>Bj\u00f6rktrast Turdus pilaris<\/em>
\n<\/strong><\/p>\n

\"\"<\/a>

R\u00e4k\u00e4ttirastas<\/p><\/div>\n

\"\"<\/a>

R\u00e4k\u00e4ttirastas poikasineen<\/p><\/div>\n

Pituus 22-27 cm. R\u00e4k\u00e4ttirastaan p\u00e4\u00e4 ja yl\u00e4per\u00e4 ovat harmaat, selk\u00e4 ja hartiat punaruskeat sek\u00e4 rinta ja vatsapuoli keltaisenkirjavat ja mustat\u00e4pl\u00e4iset. R\u00e4k\u00e4ttirastaan kutsu\u00e4\u00e4ni\u00e4 ovat kirskahtava ”giih” sek\u00e4 r\u00e4ksytt\u00e4v\u00e4 ”kr\u00e4k-ks\u00e4k-ks\u00e4k”. R\u00e4k\u00e4ttirastaan laulu on r\u00e4ks\u00e4tt\u00e4vist\u00e4 \u00e4\u00e4nist\u00e4 koostuvaa nopeaa visertely\u00e4, jossa ei ole selv\u00e4\u00e4 rakennetta. Hyvin\u00e4 pihlajanmarjatalvina<\/a> Suomessa talvehtii kymmeni\u00e4 tuhansia r\u00e4k\u00e4ttej\u00e4. Kev\u00e4tmuutto tapahtuu huhtikuussa, syysmuutto loka-joulukuussa. R\u00e4k\u00e4ttirastaan liike maassa on rastaille tunnusomaista tasajalkahypint\u00e4\u00e4.<\/p>\n

R\u00e4k\u00e4ttirastas pesii sekametsien reunoissa harvana yhdyskuntana<\/a>. Se rakentaa heinist\u00e4 ja savesta puuhun tai maahan puolipallon muotoisen pes\u00e4n, Yksil\u00f6t pesiv\u00e4t usein muiden r\u00e4k\u00e4ttien kanssa melko l\u00e4hekk\u00e4in, jotta emot voivat yhdess\u00e4 puolustaa poikasia lokeilta, varislinnuilta ja muilta pedoilta sek\u00e4 ihmisilt\u00e4. R\u00e4k\u00e4ttirastas ei tavallisesti pesi kuin kerran kes\u00e4ss\u00e4. Uusintapesi\u00e4 tavataan yleisesti viel\u00e4 juhannuksen maissa. Madot, etanat, hy\u00f6nteiset, h\u00e4m\u00e4h\u00e4kit. Etsiess\u00e4\u00e4n matoja r\u00e4k\u00e4ttirastas pys\u00e4htyy paikalleen ja kuuntelee matojen liikett\u00e4 ja hakee sitten saaliin juuri oikeasta kohdasta. T\u00e4ss\u00e4 suhteessa se poikkeaa mustarastaasta, joka k\u00e4\u00e4ntelee usein aluskasvillisuutta matoja l\u00f6yt\u00e4\u00e4kseen. Syksyll\u00e4 ja talvella r\u00e4k\u00e4ttirastaan ravintoa ovat marjat ja se pit\u00e4\u00e4 kovasti sille tarjotuista omenoista. (kuvat: Pekka Lehtonen)<\/p>\n

Harakka<\/strong> Skata Pica pica<\/em>
\n<\/strong><\/p>\n

\"\"<\/a>

Harakka<\/p><\/div>\n

Pituus 40-51 cm (mist\u00e4 pyrst\u00f6 20-30 cm). Harakka on valpas lintu ja tutkii ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4\u00e4n tarkkaan. Usein se t\u00e4hyst\u00e4\u00e4 ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4\u00e4n tarkkaavaisena puun tai tolpan p\u00e4\u00e4st\u00e4. V\u00e4ritykselt\u00e4\u00e4n harakka on mustavalkoinen lintu, jolla on vihre\u00e4hohtoinen pyrst\u00f6. Koiraan pyrst\u00f6 on yleens\u00e4 naaraan pyrst\u00f6\u00e4 pitempi. Harakan \u00e4\u00e4ntely<\/a> on k\u00e4he\u00e4\u00e4 r\u00e4k\u00e4tyst\u00e4. Harakan laulu, jota kuulee harvoin, l\u00e4hinn\u00e4 maalis-toukokuussa, on hiljaista kitisevist\u00e4 ja kirskuvista \u00e4\u00e4nist\u00e4 sek\u00e4 matkinnoista koostuvaa rupattelua. Suomessa harakka pesii koko maassa, mutta kanta harvenee pohjoiseen p\u00e4in ment\u00e4ess\u00e4. Harakka on p\u00e4\u00e4osin paikkalintu, mutta nuoret yksil\u00f6t saattavat kierrell\u00e4 syksyisin.<\/p>\n

Harakka pesii usein ihmisasutuksen l\u00e4heisyydess\u00e4, mutta my\u00f6s luonnonymp\u00e4rist\u00f6iss\u00e4, erityisesti nuorissa, tiheiss\u00e4 metsik\u00f6iss\u00e4. Runsaimmillaan harakka on pientaloalueilla, joissa on paljon puita ja pensaita. Harakka rakentaa katollisen, py\u00f6re\u00e4n pes\u00e4n puuhun tai pensaaseen. Harakka on kaikkiruokainen; se sy\u00f6 hy\u00f6nteisi\u00e4<\/a>, matoja<\/a>, siemeni\u00e4, hedelmi\u00e4 ja j\u00e4tteit\u00e4 ja ry\u00f6stelee lintujen munia ja poikasia. Harakka vierailee usein my\u00f6s lintujen talviruokintapaikoilla<\/a>. Ruokintapaikallakin harakalle kelpaa melkein mik\u00e4 tahansa ruoka. Harakan erityist\u00e4 herkkua ovat kuitenkin auringonkukansiemenet, p\u00e4hkin\u00e4t sek\u00e4 tali ja rasva. (kuva: Pekka Lehtonen)<\/p>\n

Korppi <\/strong>Korp Corvus corax<\/em>
\n<\/strong><\/p>\n

\"\"<\/a>

Korppi<\/p><\/div>\n

Pituus 54-67 cm, siipien k\u00e4rkiv\u00e4li 115-130cm. Korpit ovat linnuiksi poikkeuksellisen \u00e4lykk\u00e4it\u00e4, ja nykytiedon mukaan ainoastaan ihminen, er\u00e4\u00e4t isot apinat ja korppi pystyv\u00e4t suunnittelemaan tulevaisuutta. Sukupuolet ovat suunnilleen samankokoiset ja -n\u00e4k\u00f6iset, tosin koiras on keskim\u00e4\u00e4rin hieman naarasta suurempi. Korpin h\u00f6yhenpeite on t\u00e4ysin musta. Lennossa korpin erottaa muista variksista<\/a> pitk\u00e4st\u00e4 kiilamaisesta pyrst\u00f6st\u00e4. \u00c4\u00e4nivalikoima on laaja. Tavallisesti kuulee lento\u00e4\u00e4nen \u201dkorp-korp\u201d tai hauskan kulauksen \u201dklong\u201d. Pes\u00e4ll\u00e4\u00e4n korppi varoittaa kiihke\u00e4ll\u00e4, karhealla r\u00e4\u00e4kyn\u00e4ll\u00e4. Korpit oppivat j\u00e4ljittelem\u00e4\u00e4n l\u00e4hes mit\u00e4 tahansa \u00e4\u00e4ni\u00e4.<\/p>\n

Korpit viihtyv\u00e4t parhaiten mets\u00e4alueilla tai rannikoilla ja vuoristoissa. Korppi on er\u00e4maalintu, ja Suomessa niit\u00e4 on eniten Lapissa, mutta niit\u00e4 tavataan koko maassa. Korpit muodostavat elinik\u00e4isen parisuhteen. Helmi\u2013huhtikuussa korpit lent\u00e4v\u00e4t soidinlentoa korkealla ilmassa, ja suorittavat mit\u00e4 upeimpia kev\u00e4tjuhlaliikkeit\u00e4, vaihtelevien \u00e4\u00e4nien soidessa. Puolisot rakentavat pes\u00e4n yhdess\u00e4 puuhun tai kallionjyrk\u00e4nteelle mist\u00e4 tahansa saataville osuneesta materiaalista. Puupes\u00e4 sijaitsee usein m\u00e4nnyn latvassa, mielell\u00e4\u00e4n tuulenpes\u00e4ss\u00e4. Puupesien runko on aina rakennettu kuivista oksista ja se on vankkaa tekoa. Korpit ovat kaikkiruokaisia, mutta p\u00e4\u00e4osin ne sy\u00f6v\u00e4t haaskoja. Ne sy\u00f6v\u00e4t my\u00f6s marjoja. Ne osaavat k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 erilaisia esineit\u00e4 ty\u00f6kaluina. Monissa kulttuureissa korppi on liitetty my\u00f6nteisess\u00e4 merkityksess\u00e4 nimenomaan viisauteen, luomiseen ja hedelm\u00e4llisyyteen. (Kuva: Martti Per\u00e4m\u00e4ki)<\/p>\n

Naakka <\/strong>Kaja Corvus monedula<\/em>
\n<\/strong><\/p>\n

\"\"<\/a>

Naakka<\/p><\/div>\n

Pituus 30-34 cm, siipien k\u00e4rkiv\u00e4li 64-73 cm. Puku on tummanharmaa ja kauempaa se voi n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kokotummalta. Kaulansivut sek\u00e4 p\u00e4\u00e4 ovat vaaleamman harmaat. Silm\u00e4t eroavat useimpien muiden lintujen silmist\u00e4, sill\u00e4 tummaa pupillia ymp\u00e4r\u00f6i hopeanvalkoinen iiris<\/a>. Nokka on selv\u00e4sti pienempi kuin variksella<\/a>. Kaula n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 paksulta ja lyhyelt\u00e4 sek\u00e4 nokka pienelt\u00e4, mik\u00e4 saa p\u00e4\u00e4n n\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n typ\u00e4k\u00e4lt\u00e4. Naakan havaitsee helposti, sill\u00e4 se on \u00e4\u00e4nek\u00e4s. Normaali keskustelu- ja kutsu\u00e4\u00e4ni on melko lyhyt, napakka ja joskus karhea. Linnun perus\u00e4\u00e4niin kuuluu t\u00f6ks\u00e4ht\u00e4v\u00e4 \u201dkja\u201d, kuten my\u00f6s sarja kovempia usein toistettuja \u201dkjak\u201d-\u00e4\u00e4ni\u00e4, sek\u00e4 venytetty \u201dkjaar\u201d ja s\u00e4risev\u00e4mpi \u201dtshr\u00e4\u00e4r\u201d. Pariskunnat juttelevat usein hiljakseen kesken\u00e4\u00e4n kuherrellessaan savupiipun p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Suurista y\u00f6pymisparvista kuuluu kova \u00e4\u00e4ni ennen kuin ne rauhoittuvat.<\/p>\n

Naakka viihtyy l\u00e4hell\u00e4 ihmist\u00e4, ja se on kulttuuriymp\u00e4rist\u00f6jen lintu, mutta sit\u00e4 tavataan my\u00f6s lehti- ja sekametsiss\u00e4, joissa on pesimiseen sopivia koloja. Sit\u00e4 tavataan my\u00f6s merenrannikoiden kalliosein\u00e4mill\u00e4 ja kivikkoisilla saarilla. Se pesii useimmiten yhdyskunnissa ja tekee pes\u00e4n rakennuksien ja puiden onkaloihin, piippuihin, ilmanvaihtoventtiileihin, palok\u00e4rjen<\/a> koloihin ja uuttuihin sek\u00e4 suurireik\u00e4isiin p\u00f6ntt\u00f6ihin. Naakkojen on todettu osaavan k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ja tehd\u00e4 ty\u00f6kaluja.  Naakat oppivat ja muistavat variksen tavoin asioita ja voivat opettaa niit\u00e4 parven muille j\u00e4senille, jolloin hy\u00f6dyllist\u00e4 tietoa voi siirty\u00e4 jopa sukupolvelta toiselle. (kuva: Pekka Lehtonen)<\/p>\n

N\u00e4rhi <\/strong>N\u00f6tskrika Garrulus glandarius<\/em>
\n<\/strong><\/p>\n

\"\"<\/a>

N\u00e4rhi<\/p><\/div>\n

Pituus 32-35 cm, siipien k\u00e4rkiv\u00e4li 54-58 cm. N\u00e4rhen p\u00e4\u00e4v\u00e4ri on punaisenharmaanruskea. Kurkku ja alaper\u00e4 ovat vaaleat. Siipitaipeessa on vaaleansininen, mustaraidallinen lautuma. Nokan juuressa kurkun sivulla on leve\u00e4, musta viiksijuova ja p\u00e4\u00e4laella on mustaa pitkitt\u00e4isjuovitusta. Pyrst\u00f6 on musta. Otsa- ja p\u00e4\u00e4laenh\u00f6yhenet ovat usein p\u00f6rhistettyin\u00e4. N\u00e4rhen lento on ep\u00e4varman n\u00e4k\u00f6ist\u00e4 ja hoippuvaa.  N\u00e4rhen tavallisin \u00e4\u00e4ni on voimakas, ruma r\u00e4\u00e4k\u00e4isy, jota se k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 sek\u00e4 varoitus- ett\u00e4 kutsu\u00e4\u00e4nen\u00e4. N\u00e4rhen laulu on erikoinen pulputtavien, naputtavien, naukuvien ja karheiden, usein mekaanisen oloisten \u00e4\u00e4nien sekoitus. Laulu on hiljaista ja kuuluu vain l\u00e4helle.<\/p>\n

N\u00e4rhi asuu tiheiss\u00e4 kuusivaltaisissa havumetsiss\u00e4 ja sekametsiss\u00e4. N\u00e4rhi pesii usein havupuun tai pensaan<\/a> latvan l\u00e4hettyville. Pes\u00e4 on tavallisesti kuusessa, harvoin jossain muussa puussa, ja muutaman metrin korkeudella. Usein rakentaa pes\u00e4ns\u00e4 rakennusten seinustalle tai kalliojyrk\u00e4nteen hyllylle. Pes\u00e4 on kuivista risuista rakennettu, ja pes\u00e4malja on vuorattu hienoilla juurilla ja karvoilla. N\u00e4rhi on kaikkiruokainen lintu. Syksyisin se kaivaa maahan mm. tammenterhoja talven varalle. Talvisin se vierailee lintulaudoilla. (Kuva: Martti Per\u00e4m\u00e4ki)<\/p>\n

Varis <\/strong>Kr\u00e5ka Corvus corone<\/em>
\n<\/strong><\/p>\n

\"\"<\/a>

Varis<\/p><\/div>\n

Pituus 44-51 cm, siipien k\u00e4rkiv\u00e4li 84-100 cm. Variksen h\u00f6yhenpeite on suurimmaksi osaksi tuhkanharmaa lukuun ottamatta kiilt\u00e4v\u00e4nmustaa p\u00e4\u00e4t\u00e4, kurkkua, nilkkaa, siipi\u00e4 ja pyrst\u00f6\u00e4. Nokka ja jalat ovat mustat. Variksen \u00e4\u00e4ni on k\u00e4he\u00e4\u00e4 ja kovaa raakuntaa<\/a>. Varikset ovat \u00e4lykk\u00e4it\u00e4 lintuja. Varis kuuluu Suomessa rauhoittamattomiin lintuihin.<\/p>\n

Varis on kaikkiruokainen. Se sy\u00f6 j\u00e4tteit\u00e4, raatoja, viljaa ynn\u00e4 muuta. Saaristossa se sy\u00f6 vesilintujen ja lokkien pesist\u00e4 munia ja poikasia. Varis osaa rikkoa nilvi\u00e4isten ja rapujen kuoret lent\u00e4m\u00e4ll\u00e4 ensin korkealle ja pudottamalla sitten ruoan kalliolle. Varis on oppinut hy\u00f6dynt\u00e4m\u00e4\u00e4n kaatopaikkoja ja etsim\u00e4\u00e4n tienvarsilta auton alle j\u00e4\u00e4neit\u00e4 el\u00e4imi\u00e4 ja muuta sy\u00f6t\u00e4v\u00e4\u00e4. Naaras rakentaa pes\u00e4n kuivista oksista, maasta ja savesta havupuun tai harvoin lehtipuun latvaan. Ulkosaaristossa pes\u00e4t sijaitsevat matalissa pensaissa tai katajissa, usein my\u00f6s maassa. Pes\u00e4maljassa on pehmusteina esimerkiksi h\u00f6yheni\u00e4, karvoja, kankaanpaloja. Varis on luonteeltaan utelias ja kekseli\u00e4s lintu. Se on l\u00e4hes yht\u00e4 oppimiskykyinen kuin korppi<\/a>. Suomessa varisten on havaittu osaavan vet\u00e4\u00e4 kalastajien avantoihin j\u00e4tt\u00e4mi\u00e4 siimoja yl\u00f6s ja poimia niist\u00e4 kalat. Varis my\u00f6s tarkkailee ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4\u00e4n tiiviisti. Varikset alkavat r\u00e4\u00e4ky\u00e4 petolinnun n\u00e4hty\u00e4\u00e4n ja h\u00e4tyytt\u00e4v\u00e4t sit\u00e4 niin kovasti, ett\u00e4 ihmisenkin pit\u00e4isi huomata jotakin yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4\u00e4 tapahtuneen. (kuva: Pekka Lehtonen)<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Harmaap\u00e4\u00e4tikka Gr\u00e5spett Picus canus Pituus 42-50 cm, siipien k\u00e4rkiv\u00e4li 75-87 cm. Harmaap\u00e4\u00e4tikan selk\u00e4puoli on harmahtavanvihre\u00e4, vatsapuoli vaaleanharmaa ja niska keltainen. P\u00e4\u00e4 on harmaa, ja sen sivuilla sijaitsevat mustat \u201dviikset\u201d. Koiraan otsa on punainen. Harmaap\u00e4\u00e4tikan p\u00e4\u00e4ss\u00e4 on punaista vain koiraan otsalla. Sen \u00e4\u00e4ni on pehme\u00e4 \u201dkjyk\u201d. Laulu on tyypillinen, loppua kohden laskeva vihellyssarja \u201dkjyy-kjy-kjy-kjy-kjy\u201d, jota on helppo…<\/p>\n

L\u00e4s mera \u2192<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"parent":43095,"menu_order":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","meta":{"_acf_changed":false,"_bbp_topic_count":0,"_bbp_reply_count":0,"_bbp_total_topic_count":0,"_bbp_total_reply_count":0,"_bbp_voice_count":0,"_bbp_anonymous_reply_count":0,"_bbp_topic_count_hidden":0,"_bbp_reply_count_hidden":0,"_bbp_forum_subforum_count":0,"ngg_post_thumbnail":0,"footnotes":""},"class_list":["post-43117","page","type-page","status-publish","hentry"],"acf":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.merikarhut.fi\/sv\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/43117","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.merikarhut.fi\/sv\/wp-json\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.merikarhut.fi\/sv\/wp-json\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.merikarhut.fi\/sv\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.merikarhut.fi\/sv\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=43117"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/www.merikarhut.fi\/sv\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/43117\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":43118,"href":"https:\/\/www.merikarhut.fi\/sv\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/43117\/revisions\/43118"}],"up":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.merikarhut.fi\/sv\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/43095"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.merikarhut.fi\/sv\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=43117"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}