{"id":43115,"date":"2018-04-24T15:30:22","date_gmt":"2018-04-24T12:30:22","guid":{"rendered":"https:\/\/merikarhut.dataseed.fi\/merella-ja-satamissa-svenska\/vastuullisuus\/lintuatlas\/tiirat-ja-lokit\/"},"modified":"2025-04-24T14:29:10","modified_gmt":"2025-04-24T11:29:10","slug":"tiirat-ja-lokit","status":"publish","type":"page","link":"https:\/\/www.merikarhut.fi\/sv\/segling-och-hamnar\/vastuullisuus\/lintuatlas\/tiirat-ja-lokit\/","title":{"rendered":"Tiirat ja lokit"},"content":{"rendered":"

Kalatiira <\/strong>Fiskt\u00e4rna Sterna hirundo<\/em><\/p>\n

\"\"<\/a>

Kalatiira<\/p><\/div>\n

Pituus 34-37 cm, siipien k\u00e4rkiv\u00e4li 70-80 cm. Kalatiiran vartalo on valkea, p\u00e4\u00e4laki musta ja siivet harmahtavat. Koivet ja nokka ovat punaiset, nokan k\u00e4rki musta. Istuvan linnun siivenk\u00e4rjet ylt\u00e4v\u00e4t vain pyrst\u00f6nk\u00e4rjen tasalle, mik\u00e4 on hyv\u00e4 tuntomerkki erona lapintiiraan<\/a>. Lent\u00e4v\u00e4n kalatiiran siivest\u00e4 vain keskiosa on l\u00e4pikuultava. Siiven k\u00e4rjess\u00e4 on tumma kiilamainen kuvio. Kalatiiran \u00e4\u00e4net ovat kirkkaita ja kuuluvia. Tyypillinen on lennossa esitetty ”tiir\u00e4-tiira…”, mist\u00e4 tiirat ovat nimens\u00e4kin saaneet. Varoitus\u00e4\u00e4ni on selv\u00e4sti kaksiosainen, kire\u00e4 ”tiiir-r\u00e4\u00e4\u00e4”. Soidinaikaan koiras lentelee kala nokassa naarasta houkutellen.<\/p>\n

Kalatiira pesii sek\u00e4 yhdyskuntina ett\u00e4 yksitt\u00e4ispareina kaikkialla merenrannikoillamme ja saaristossa. Merell\u00e4 kalatiira suosii sis\u00e4- ja v\u00e4lisaaristoa. Pesim\u00e4luodot ovat yleens\u00e4 puuttomia pieni\u00e4 kallioluotoja. Pes\u00e4 on avoimesti kalliolla, sammalikossa tai heinikossa. Se on vaatimaton ja rakennettu hein\u00e4nkorsista, levist\u00e4 ym. Poikaset liikkuvat pes\u00e4n l\u00e4heisyydess\u00e4 ja isompina ne hakeutuvat rannan tuntumaan. Ihmisen noustessa maihin isot poikaset saattavat l\u00e4hte\u00e4 uimaan. Kalatiira sy\u00f6 l\u00e4hes yksinomaan kalaa. Tavallisimmat saaliskalat ovat piikkikaloja<\/a>, neuloja, salakoita<\/a>, ahvenia<\/a> ja s\u00e4rki\u00e4<\/a>, kooltaan yleens\u00e4 alle 10 cm. Kalatiira kalastaa sy\u00f6ksysukeltamalla, eli se sy\u00f6ksyy veteen ilmasta ja sukeltaa kalan nopeasti pinnan l\u00e4helt\u00e4. Usein n\u00e4kee tiiran lekuttelemassa ilmassa paikallaan odottamassa kalan asettumista parempaan asemaan. Kalatiirat sy\u00f6v\u00e4t lis\u00e4ksi vesihy\u00f6nteisi\u00e4 ja pyydyst\u00e4v\u00e4t ilmassa parveilevia hy\u00f6nteisi\u00e4. (kuva: Pekka Lehtonen)<\/p>\n

Lapintiira<\/strong> Silvert\u00e4rna Sterna paradisaea<\/em><\/p>\n

\"\"<\/a>

Lapintiira<\/p><\/div>\n

Pituus 33-39 cm, siipien k\u00e4rkiv\u00e4li 66-77 cm. Lapintiiran vartalo on vaalean harmaa, ja p\u00e4\u00e4ss\u00e4 on silmien yl\u00e4puolella musta lakki. Jalat ja nokka ovat tummanpunaiset, nokan k\u00e4rjess\u00e4 ei yleens\u00e4 ole mustaa kuten kalatiiralla<\/a>. Istuvan linnun pyrst\u00f6 ulottuu selv\u00e4sti pidemm\u00e4lle kuin siivenk\u00e4rjet, mik\u00e4 on varmin tunnusmerkki lajin erottamiseksi kalatiirasta. Nokka on hieman lyhyempi ja p\u00e4\u00e4 py\u00f6re\u00e4mpi kuin kalatiiran, my\u00f6s jalat ovat lyhyemm\u00e4t. Lennossa k\u00e4sisiiven k\u00e4rjess\u00e4 on vain kapea tumma reunus. Siipisulat ovat l\u00e4pikuultavat. Pes\u00e4ll\u00e4\u00e4n lapintiira on kiukkuisempi kuin kalatiira, ja saattaa tulla nokkaisemaan kulkijan p\u00e4\u00e4lakeen rei\u00e4n. Poikaset ovat hyvin samanlaisia kuin kalatiiran. \u00c4\u00e4net ovat samantyyppisi\u00e4 kuin kalatiiran, mutta viel\u00e4 korkeampia ja hele\u00e4mpi\u00e4. Varoitus\u00e4\u00e4ni on yksitavuinen, kire\u00e4 ”rr\u00e4\u00e4\u00e4” tai ”rr\u00e4yh”, mik\u00e4 on hyv\u00e4 tuntomerkki erona kalatiiraan.<\/p>\n

Lapintiirat pesiv\u00e4t yleens\u00e4 yhdyskunnissa, mutta usein my\u00f6s yksitt\u00e4ispareina. Suurimmat yhdyskunnat sijaitsevat ulkomeren puuttomilla kallio- ja soraluodoilla, ja niiss\u00e4 voi olla jopa 100 paria. Lapintiiran pes\u00e4 on pelkk\u00e4 kuoppa maassa tai kalliolla, yleens\u00e4 ilman mit\u00e4\u00e4n pes\u00e4aineksia. Jotkut emot puolustavat poikasiaan raivokkaasti, ja saattavat nokkaista kulkijan p\u00e4\u00e4lakeen vertavuotavan rei\u00e4n. Lapintiirat poistuvat Suomesta ennen kalatiiraa jo hein\u00e4kuussa ja elokuun alkupuolella. (kuva: Pekka Lehtonen)<\/p>\n

Naurulokki<\/strong> Skrattm\u00e5s Larus ridibundus<\/em><\/p>\n

\"\"<\/a>

Naurulokki<\/p><\/div>\n

Pituus 35-39 cm. Siipien k\u00e4rkiv\u00e4li 86-99 cm. Naurulokilla on harmaa selk\u00e4 ja siivet, valkea vatsapuoli, valkea pyrst\u00f6 ja kes\u00e4ll\u00e4 tummanruskea p\u00e4\u00e4. Koivet ovat punaiset. Nuorella linnulla on mustap\u00e4isen pyrst\u00f6n lis\u00e4ksi ruskehtavia s\u00e4vyj\u00e4. Talviasussa aikuisenkin p\u00e4\u00e4n v\u00e4ri vaalenee, ja laji onkin silloin hieman vaikeampi tunnistaa. Naurulokki ei viihdy avomerell\u00e4, mutta on levitt\u00e4nyt elinymp\u00e4rist\u00f6\u00e4\u00e4n rannikolta sis\u00e4maahan etenkin kynt\u00f6pelloille, kaatopaikoille sek\u00e4 taajamien toreille ja nurmikoille. Se pesii rehev\u00e4kasvuisilla j\u00e4rvill\u00e4, lammissa sek\u00e4 meren sis\u00e4- ja v\u00e4lisaaristossa. Naurulokki pit\u00e4\u00e4 erilaisia kirkuvia \u00e4\u00e4ni\u00e4. Isoissa yhdyskunnissa meteli voi olla korvia huumaava.<\/p>\n

Naurulokki pesii maassa, ruohikoissa tai osmank\u00e4\u00e4mikasvustoissa yhdyskuntina. Suurimmat Monet vesilinnut, tiirat ja kahlaajat hakeutuvat pesim\u00e4\u00e4n naurulokkiyhdyskuntiin niiden tarjoaman suojan takia. Jos yhdyskunta muuttaa muualle tai se tuhotaan, katoavat paikalta my\u00f6s useimmat muut lintulajit. Suomessa naurulokki on uhanalaistarkastelussa sijoitettu nyky\u00e4\u00e4n luokkaan vaarantuneet lajit. Laji on v\u00e4hentynyt huomattavasti, ja suuret yhdyskunnat ovat l\u00e4hes kadonneet. Naurulokki k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ravinnokseen matoja ja muita selk\u00e4rangattomia niin maalta kuin merelt\u00e4kin, kalaa, kaatopaikkaj\u00e4tteit\u00e4 ja pullaa sek\u00e4 kes\u00e4ll\u00e4 my\u00f6s ilmassa parveilevia hy\u00f6nteisi\u00e4. (Kuva: Pekka Lehtonen)<\/p>\n

R\u00e4ysk\u00e4 <\/strong>Skr\u00e4nt\u00e4rna Hydroprogne caspia, <\/em>synonyymi Sterna caspia<\/em><\/p>\n

\"\"<\/a>

R\u00e4ysk\u00e4<\/p><\/div>\n

Pituus 48-55 cm, siipien k\u00e4rkiv\u00e4li 96-111. R\u00e4ysk\u00e4 on suurin tiiralaji. Se on v\u00e4ritykselt\u00e4\u00e4n vaalea, ja sen suuri sek\u00e4 kulmikas p\u00e4\u00e4 on tumma. My\u00f6s r\u00e4ysk\u00e4n kaula on paksu ja koko ruumis rotevarakenteinen. R\u00e4ysk\u00e4ll\u00e4 on kaikissa puvuissa hyvin voimakas punainen nokka sek\u00e4 suuri tumma laikku k\u00e4sisiiven alapinnalla. Siivet ovat pitk\u00e4t ja ter\u00e4v\u00e4k\u00e4rkiset. Nuorella r\u00e4ysk\u00e4ll\u00e4 on oranssinpunainen nokka ja musta k\u00e4rki, mutta aivan nokan k\u00e4rki on keltainen. R\u00e4ysk\u00e4n siiveniskut ovat hitaat ja lento raskaampaa kuin muilla tiiroilla. Sen lentotapa muistuttaakin enemm\u00e4n lokkeja ja n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 etupainoiselta. Lento on suoraviivaista, ja pitk\u00e4t siivet ovat taipuneina. R\u00e4ysk\u00e4n tyypillinen kutsu\u00e4\u00e4ni lennossa on karhean voimakas \u201drr\u00e4y\u201d -r\u00e4\u00e4k\u00e4isy, Meteli r\u00e4ysk\u00e4n pesim\u00e4yhdyskunnissa voi olla todella voimakasta.<\/p>\n

Pesim\u00e4alueena r\u00e4ysk\u00e4 suosii rauhallisia hiekkas\u00e4rkki\u00e4 ja matalia, paljaita saaria. Sit\u00e4 tavataan my\u00f6s kivikkoisilla luodoilla ja hein\u00e4\u00e4 kasvavilla saarilla. Suuri osa kannasta asustaa yksitt\u00e4ispareina, mutta suuriakin, l\u00e4hes 100 parin yhdyskuntia tunnetaan. Saalista etsiess\u00e4\u00e4n r\u00e4ysk\u00e4t voivat liikkua my\u00f6s merenlahdilla ja rehevill\u00e4 j\u00e4rvill\u00e4. R\u00e4ysk\u00e4t tekev\u00e4t pes\u00e4ns\u00e4 painanteeseen maahan, usein luodon korkeimpaan kohtaan, somerikkoon tai hiekalle, mutta my\u00f6s kalliohalkeamiin ja soralle. Munat ovat v\u00e4rilt\u00e4\u00e4n harmaanvalkeita tai rusehtavia, ja niiss\u00e4 on harmaita, ruskeita ja mustia t\u00e4pli\u00e4. (kuva: Pekka Lehtonen)<\/p>\n

Harmaalokki<\/strong> Gr\u00e5trut Larus argentatus<\/em><\/p>\n

\"\"<\/a>

Harmaalokki<\/p><\/div>\n

Pituus 54-60 cm, siipien k\u00e4rkiv\u00e4li 123-148 cm. Aikuisen harmaalokin selk\u00e4 on tasaisen vaaleanharmaa, p\u00e4\u00e4 ja rinta valkeat, nokka keltainen ja sen k\u00e4rjess\u00e4 punainen t\u00e4pl\u00e4. Jalat ovat yleens\u00e4 vaaleanpunertavat, mutta joillain yksil\u00f6ill\u00e4 jalat voivat olla my\u00f6s kellert\u00e4v\u00e4t tai kirkkaankeltaiset. Talvipuvussa aikuisella harmaalokilla on p\u00e4\u00e4ss\u00e4 harmaata viirutusta. Nuori yksil\u00f6 on valkean-ruskean-harmaankirjava ja vaikeampi tunnistaa muista isoista nuorista lokeista. Nuori lintu saa aikuispuvun vasta noin nelivuotiaana. Harmaalokin soidin\u00e4\u00e4ni on kuuluva ja raikuva kaklatus.<\/p>\n

Suomessa harmaalokki pesii saaristossa ja sis\u00e4maan suuremmilla j\u00e4rvill\u00e4 Keski-Lappiin asti. Leutoina talvina saaristossa talvehtii tuhansia lintuja. Harmaalokki pesii yleens\u00e4 yhdyskunnissa, mutta joskus my\u00f6s yksitt\u00e4ispareina. Harmaalokki rakentaa suurehkon pes\u00e4n kuivista heinist\u00e4 ja risuista maahan, kivelle tai katolle. Munia on kaksi tai kolme, ja ne ovat vihert\u00e4vi\u00e4 ja tummat\u00e4pl\u00e4isi\u00e4. Harmaalokit ovat kaikkiruokaisia ja sy\u00f6v\u00e4t kalaa ja kalanperkeit\u00e4, \u00e4yri\u00e4isi\u00e4, kastematoja, muiden lintujen munia ja poikasia, liikenteen tappamia el\u00e4imi\u00e4 sek\u00e4 j\u00e4tteit\u00e4. Sulamattoman osan, kuten esimerkiksi luut, karvat ja muovin, ne oksentavat oksennuspalloina<\/a>. (kuva: Pekka Lehtonen)<\/p>\n

Kalalokki<\/strong> Fiskm\u00e5s Larus canus<\/em><\/p>\n

\"\"

Kalalokki<\/p><\/div>\n

Pituus 42-50 cm, siipien k\u00e4rkiv\u00e4li 75-87 cm. Kalalokilla on vaalean siniharmaa selk\u00e4puoli, valkea vatsapuoli ja p\u00e4\u00e4, sek\u00e4 mustat siivenk\u00e4rjet, joiden k\u00e4rjess\u00e4 on valkoiset laikut. Sill\u00e4 on kellanvihre\u00e4t jalat ja keltainen nokka. Yksivuotias kalalokki on ruskeankirjava. Kaksivuotias alkaa jo muistuttaa aikuista, mutta siipien k\u00e4rjiss\u00e4 on enemm\u00e4n mustaa, koivet ovat harmahtavat ja nokassa on musta rengas. Kalalokki on Suomen yleisin lokki. Soidinkaklatus on meren tunnusomaisimpia \u00e4\u00e4ni\u00e4: kime\u00e4 \u201dkaija-kaija-kaija\u2026<\/p>\n

Kalalokki pesii alkukes\u00e4st\u00e4 kareilla, luodoilla ja kaupungeissa talojen katoilla, joskus my\u00f6s naurulokkiyhdyskunnissa. Pes\u00e4 on yleens\u00e4 avoimesti kalliolla tai ruohikossa, joskus merimerkiss\u00e4 tai puussa. Pes\u00e4 on rakennettu kuivista heinist\u00e4 ja oksista. Munia on yleens\u00e4 kolme, joskus kaksi.  (kuva Pekka Lehtonen)<\/p>\n

Merilokki<\/strong> Havstrut Larus marinus<\/em><\/p>\n

\"\"<\/a>

Merilokki<\/p><\/div>\n

Pituus 61-74 cm, siipien k\u00e4rkiv\u00e4li 144-166 cm. Aikuisen merilokin p\u00e4\u00e4 ja vartalo ovat valkoiset, selk\u00e4 ja siivet mustat, siivenk\u00e4rjiss\u00e4 on valkea l\u00e4ikk\u00e4. Tukeva nokka on keltainen ja siin\u00e4 on punainen pilkku. Koivet ovat lihanpunaiset tai harmaanpunertavat. Selk\u00e4lokista<\/a> sen erottaa tanakamman olemuksen, harmahtavampien mustien osien, jalkojen v\u00e4rin ja \u00e4\u00e4nien perusteella. Nuoret yksil\u00f6t ovat ruskehtavia parin ensimm\u00e4isen elinvuoden ajan. vaikea erottaa saman ik\u00e4isest\u00e4 harmaalokista. Aikuispuvun merilokki saa noin nelj\u00e4n vuoden ik\u00e4isen\u00e4. \u00c4\u00e4net muistuttavat harmaalokin \u00e4\u00e4ni\u00e4, mutta ovat syvempi\u00e4 ja voimakkaampia. Varoitushuuto on haukkuva, matala \u201dga-ga-ga-ga\u201d.<\/p>\n

Nimens\u00e4 mukaisesti merilokki on ollut merellinen lintu. Kanta on lis\u00e4\u00e4ntynyt voimakkaasti ja nykyisin laji pesii kaikkialla saaristossa. Esiintymisen painopiste on pienten puuttomien karien t\u00e4plitt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 v\u00e4li- ja ulkosaaristossa. Merilokki on paha vesilintupoikueiden tuhoaja. Merilokit pesiv\u00e4t ensi kertaa 4\u20135-vuotiaina. Tyypillisesti vain yksi pari asuttaa pient\u00e4 puutonta karia, mutta kannan kasvun my\u00f6t\u00e4 yhdyskuntapesiminen on yleistynyt. Pes\u00e4 on suuri ja tehd\u00e4\u00e4n kuivista heinist\u00e4 ja sammalista. Yleens\u00e4 se sijaitsee karin korkeimmalla huipulla. Merilokki on kaikkiruokainen. P\u00e4\u00e4ravintona on kala<\/a>, yleens\u00e4 silakka<\/a>. Kes\u00e4ll\u00e4 ne sy\u00f6v\u00e4t vesilintujen poikasia ja jopa aikuisia pieni\u00e4 vesilintuja. (kuva: Pekka Lehtonen)<\/p>\n

Pikkulokki<\/strong> Dv\u00e4rgm\u00e5s Larus minutus<\/em><\/p>\n

\"\"<\/a>

Pikkulokki<\/p><\/div>\n

Pituus 24-28 cm, siipien k\u00e4rkiv\u00e4li 62-69 cm. Pikkulokki muistuttaa naurulokkia, mutta on sit\u00e4 pienempi, sirompi ja py\u00f6re\u00e4siipisempi. P\u00e4\u00e4 on niskaan asti sysimusta. Py\u00f6re\u00e4p\u00e4iset siivet ovat alta valkoista takareunaa lukuun ottamatta mustat ja p\u00e4\u00e4lt\u00e4 tasaisen vaaleanharmaat. K\u00e4sisiiven etureunasta puuttuu naurulokille ominainen valkoinen kiila. Nuori pikkulokki muistuttaa nuorta naurulokkia, mutta naurulokin k\u00e4sisiiven valkoista etureunaa sill\u00e4 ei ole eik\u00e4 k\u00e4sisiiven takareunassa ole tummaa juovaa. Nokka on kes\u00e4ll\u00e4 punaruskea. Pikkulokin koivet ovat kes\u00e4ll\u00e4 kirkkaanpunaiset. Silm\u00e4n v\u00e4rikalvo on tumma ja silm\u00e4rengas punainen.<\/p>\n

Lajin lentotapa muistuttaa kalatiiraa<\/a>, mutta vartalo on p\u00f6n\u00e4k\u00e4mpi. Varmimmin pikkulokin tuntee k\u00e4k\u00e4tt\u00e4v\u00e4st\u00e4 \u201dnaukuvasta\u201d \u00e4\u00e4nest\u00e4\u00e4n. Pikkulokit aloittavat paluumuuton<\/a> jo hein\u00e4kuussa. Pikkulokki on rehevien ruoikkorantaisten j\u00e4rvien laji. Laji pesii nykyisin my\u00f6s merialueella. Pikkulokki tekee pes\u00e4ns\u00e4 j\u00e4rven ruoikkoiselle rannalle huolellisemmin kuin muut lokit. Pes\u00e4 on kelluvilla kaisla- tai ruokokasautumilla tai muiden vesilintujen vanhoissa pesiss\u00e4. Pes\u00e4materiaalina saatavilla olevia kuivia vesikasvien palasia. Lokeista erikoistunein hy\u00f6nteisiin, joita nyppii veden pinnalta tai saalistaa ilmasta. (kuva: Pekka Lehtonen)<\/p>\n

Selk\u00e4lokki <\/strong>Silltrut Larus fuscus<\/em><\/p>\n

\"\"<\/a>

Selk\u00e4lokki<\/p><\/div>\n

Pituus 48-56 cm, siipien k\u00e4rkiv\u00e4li 117-134 cm. Selk\u00e4lokki on l\u00e4hes harmaalokin<\/a> kokoinen, mutta sen siivet ja selk\u00e4 ovat mustat sek\u00e4 p\u00e4\u00e4, kaula, rinta ja vatsapuoli valkoiset, jalat kirkkaankeltaiset. Nokka on keltainen, ja siin\u00e4 on punainen laikku. Selk\u00e4lokki on pienempi kuin v\u00e4ritykselt\u00e4\u00e4n samankaltainen merilokki<\/a>. Selk\u00e4lokki eroaa merilokista my\u00f6s sik\u00e4li, ett\u00e4 selk\u00e4lokin siivenk\u00e4rjen valkoinen t\u00e4pl\u00e4 on pienempi ja siiven takareunan valkoinen raita kapeampi kuin merilokilla.<\/p>\n

Selk\u00e4lokki on mukautuvainen laji. Niit\u00e4 tavataan monenlaisilla rannikoilla, mutta my\u00f6s sis\u00e4maassa pelloilla ja kaatopaikoilla. Suomessa selk\u00e4lokki pesii koko merialueella sek\u00e4 osalla suurimmista j\u00e4rvist\u00e4. Merialueella runsain kanta on Pohjanlahdella<\/a>, Per\u00e4merell\u00e4<\/a> ja it\u00e4isell\u00e4 Suomenlahdella<\/a>. Saaristomeren<\/a> ennen hyvin vahva pesim\u00e4kanta on taantunut pieneen osaan entisest\u00e4\u00e4n, ja ulkosaaristo on l\u00e4hes tyhjentynyt selk\u00e4lokeista. J\u00e4rvikanta on keskittynyt J\u00e4rvi-Suomeen<\/a>. <\/p>\n

Selk\u00e4lokki pesii mielell\u00e4\u00e4n mets\u00e4isill\u00e4 pikkusaarilla. Selk\u00e4lokin p\u00e4\u00e4ravinto on kala<\/a>. Selk\u00e4lokin pes\u00e4<\/a>  on rakennettu kuivista ruohoista<\/a> ja sammalista<\/a>. Munia<\/a> on kolme ja ne ovat hieman pienempi\u00e4 kuin harmaalokin ja hieman suurempia kuin kalalokin. (kuva: Pekka Lehtonen)<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Kalatiira Fiskt\u00e4rna Sterna hirundo Pituus 34-37 cm, siipien k\u00e4rkiv\u00e4li 70-80 cm. Kalatiiran vartalo on valkea, p\u00e4\u00e4laki musta ja siivet harmahtavat. Koivet ja nokka ovat punaiset, nokan k\u00e4rki musta. Istuvan linnun siivenk\u00e4rjet ylt\u00e4v\u00e4t vain pyrst\u00f6nk\u00e4rjen tasalle, mik\u00e4 on hyv\u00e4 tuntomerkki erona lapintiiraan. Lent\u00e4v\u00e4n kalatiiran siivest\u00e4 vain keskiosa on l\u00e4pikuultava. Siiven k\u00e4rjess\u00e4 on tumma kiilamainen kuvio. Kalatiiran \u00e4\u00e4net…<\/p>\n

L\u00e4s mera \u2192<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"parent":43095,"menu_order":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","meta":{"_acf_changed":false,"_bbp_topic_count":0,"_bbp_reply_count":0,"_bbp_total_topic_count":0,"_bbp_total_reply_count":0,"_bbp_voice_count":0,"_bbp_anonymous_reply_count":0,"_bbp_topic_count_hidden":0,"_bbp_reply_count_hidden":0,"_bbp_forum_subforum_count":0,"ngg_post_thumbnail":0,"footnotes":""},"class_list":["post-43115","page","type-page","status-publish","hentry"],"acf":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.merikarhut.fi\/sv\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/43115","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.merikarhut.fi\/sv\/wp-json\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.merikarhut.fi\/sv\/wp-json\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.merikarhut.fi\/sv\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.merikarhut.fi\/sv\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=43115"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/www.merikarhut.fi\/sv\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/43115\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":43116,"href":"https:\/\/www.merikarhut.fi\/sv\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/43115\/revisions\/43116"}],"up":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.merikarhut.fi\/sv\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/43095"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.merikarhut.fi\/sv\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=43115"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}