{"id":43113,"date":"2018-05-02T16:33:54","date_gmt":"2018-05-02T13:33:54","guid":{"rendered":"https:\/\/merikarhut.dataseed.fi\/merella-ja-satamissa-svenska\/vastuullisuus\/lintuatlas\/pikkulinnut\/"},"modified":"2025-04-24T14:28:45","modified_gmt":"2025-04-24T11:28:45","slug":"pikkulinnut","status":"publish","type":"page","link":"https:\/\/www.merikarhut.fi\/sv\/segling-och-hamnar\/vastuullisuus\/lintuatlas\/pikkulinnut\/","title":{"rendered":"Pikkulinnut"},"content":{"rendered":"

Haarap\u00e4\u00e4sky<\/strong> Ladusvala Hirundo rustica<\/em><\/p>\n

\"\"<\/a>

Haarap\u00e4\u00e4sky<\/p><\/div>\n

Pituus 42-50 cm, siipien k\u00e4rkiv\u00e4li 75-87 cm. Haarap\u00e4\u00e4skyn tuntee pitkist\u00e4 pyrst\u00f6sulista. Selk\u00e4 on sinisenmusta, yl\u00e4per\u00e4 ei vaalea, mutta pyrst\u00f6sulissa vaaleita pikkut\u00e4pli\u00e4. Kurkussa ja otsassa on punainen laikku. Pyrst\u00f6n uloimmat sulat ovat huomattavasti sisempi\u00e4 pitemm\u00e4t. Laulu on iloista lirkutusta, joka p\u00e4\u00e4ttyy tukahdutettuun narinaan. Haarap\u00e4\u00e4skyj\u00e4 tapaa kaikkialla merialueillamme. Usein se pesii laiturin rakenteissa. Sen erottaa harvinaisemmasta r\u00e4yst\u00e4sp\u00e4\u00e4skyst\u00e4 pitkien pyrst\u00f6sulkiensa perusteella. Haarap\u00e4\u00e4skyt oleilevat satamissa usein purjeveneiden mantookeissa ja maston saalingella. (kuva Martti Per\u00e4m\u00e4ki)<\/p>\n

Harmaasieppo <\/strong>Gr\u00e5 flugsnappare Muscicapa striata<\/em><\/p>\n

\"\"<\/a>

Harmaasieppo<\/p><\/div>\n

Pituus 13,5-15 cm. Sen h\u00f6yhenpuku on harmaanruskea, ja silt\u00e4 puuttuvat silmiinpist\u00e4v\u00e4t tuntomerkit. Harmaasiepolla on pitk\u00e4t siivet ja pyrst\u00f6 sek\u00e4 lyhyet mustat jalat. Lintu on selk\u00e4puoleltaan kuviottoman harmaanruskea ja vatsapuoleltaan likaisen valkoinen. Rinnassa, kurkun sivuilla, otsalla ja p\u00e4\u00e4laen etuosassa on kuitenkin tummaa, kapeaa viirutusta. Silm\u00e4 on tumma, ja sen ymp\u00e4rill\u00e4 on kapea, vaalea ja ep\u00e4selv\u00e4rajainen silm\u00e4rengas. Harmaasieppo \u00e4\u00e4ntelee paljon, mutta sen \u00e4\u00e4nivalikoima on suppea ja \u00e4\u00e4net hiljaisia. Sen kutsu\u00e4\u00e4ni on lyhyt ja ter\u00e4v\u00e4 \u201dtsri\u201d, joka on samantapainen kuin monella muullakin linnulla. Varoitus\u00e4\u00e4ni on tyypillisempi \u201dhiis-tak-tak\u201d. Laulu on vaatimatonta ja hiljaista sirahtelua, joka koostuu l\u00e4hinn\u00e4 kutsu- ja yhteys\u00e4\u00e4nist\u00e4. Koiraalla on kuitenkin lis\u00e4ksi my\u00f6s taidokas ja hyvin hiljainen visert\u00e4v\u00e4 puolilaulu.<\/p>\n

Harmaasieppo tekee h\u00e4t\u00e4isen n\u00e4k\u00f6isesti rakennetun pes\u00e4ns\u00e4 kantoon, oksanhankaan, sivusta avoimeen p\u00f6ntt\u00f6\u00f6n tai kuistin, halkopinon tai muiden paikkojen sopukoihin. Harmaasieppo pyydyst\u00e4\u00e4 lent\u00e4vi\u00e4 hy\u00f6nteisi\u00e4 niin, ett\u00e4 se istuu oksalla, jolta on hyv\u00e4 n\u00e4kyvyys, tekee siit\u00e4 lyhyen pyr\u00e4hdyksen ohilent\u00e4v\u00e4n hy\u00f6nteisen per\u00e4\u00e4n ja palaa sitten takaisin samalle istumapaikalleen. (kuva Martti Per\u00e4m\u00e4ki)<\/p>\n

Hernekerttu <\/strong>\u00c4rts\u00e5ngare Sylvia curruca<\/em>
\n<\/strong><\/p>\n

\"\"<\/a>

Hernekerttu<\/p><\/div>\n

Pituus 11,5-13,5 cm.  Hernekerttu on kertuistamme pienin. Lajin tunnusmerkkej\u00e4 ovat harmaa p\u00e4\u00e4, valkoinen kurkku ja tummat ohjakset. Selk\u00e4 on ruskeanharmaa ja vatsapuoli valkeahko. Sukupuolet ovat v\u00e4reilt\u00e4\u00e4n identtiset. Hernekerttu muistuttaa pensaskerttua, mutta on lyhytpyrst\u00f6isempi, p\u00e4\u00e4lt\u00e4 harmaampi, alta valkoisempi ja siivilt\u00e4 puuttuu punaruskea v\u00e4ri. Hernekertun koivet ovat tumman sinert\u00e4v\u00e4nharmaat, nokka on musta (alanokan tyvi vaaleampi) ja silm\u00e4n v\u00e4rikalvo ruskeanharmaa. \u00c4\u00e4ni: Ter\u00e4v\u00e4 naksahdus \u201dts\u00e4k\u201d. Laulu lyhyt s\u00e4ks\u00e4tt\u00e4v\u00e4 sarja (kuin ravistelisi paperipussia, jossa on kuivia herneit\u00e4).<\/p>\n

Pes\u00e4 on l\u00e4hes aina katajassa tai kuusessa, tavallisimmin noin metrin (0,2\u20139 m) korkeudella. Rakennettu eritt\u00e4in ohutsein\u00e4iseksi kuivista oksista, sideaineena seitti. Vuorattu jouhilla ja juurikuiduilla Sy\u00f6 selk\u00e4rangattomat el\u00e4imi\u00e4 ja my\u00f6s marjoja. (kuva Martti Per\u00e4m\u00e4ki)<\/p>\n

Hippi\u00e4inen <\/strong>Kungsf\u00e5gel Regulus regulus<\/em>
\n<\/strong><\/p>\n

\"\"<\/a>

Hippi\u00e4inen<\/p><\/div>\n

Pituus 8,5-9,5 cm. Hippi\u00e4inen on pienin lintulajimme. Se on selk\u00e4puolelta oliivinvihre\u00e4 ja vatsapuolelta heikosti kellert\u00e4v\u00e4n vaaleanharmaa. Paras tuntomerkki on p\u00e4\u00e4ss\u00e4 oleva mustareunainen, kirkkaankeltainen pitkitt\u00e4israita, jonka keskell\u00e4 on tulenpunaisia (koiras) tai keltaisia (naaras) h\u00f6yheni\u00e4. Tummia nappisilmi\u00e4 reunustaa harmaanvalkoinen alue. Tummilla siivill\u00e4 on kaksi kellanvalkoista siipijuovaa ja siipisulkien ja tertiaalien (sulkamaisia isokokoisia peitinh\u00f6yheni\u00e4 siiven p\u00e4\u00e4ll\u00e4 l\u00e4hell\u00e4 ruumista) reunoissa on kellanvalkoiset reunukset. Hippi\u00e4isen koivet ovat ruskeat, nokka mustanruskea ja silm\u00e4n v\u00e4rikalvo tummanruskea. Pit\u00e4\u00e4 hentoja, hauraita ja korkeita \u00e4\u00e4ni\u00e4. (\u00c4\u00e4net ovat niin korkeita, ett\u00e4 vanhempien ihmisten voi olla vaikea kuulla hippi\u00e4isen laulua.) Laulu hento, rytmilt\u00e4\u00e4n ik\u00e4\u00e4n kuin veivaava s\u00e4e.<\/p>\n

Pes\u00e4 on kuusen oksan riippuvien sivuhaarojen varassa rakennettu pallomaiseksi naavasta, sammalista ja h\u00e4m\u00e4h\u00e4kinseitist\u00e4 ja se on vuorattu h\u00f6yhenill\u00e4. Suuri osa kannasta talvehtii Suomessa koko esiintymisalueellaan. Ankarina talvina meill\u00e4 talvehtiva kanta saattaa kuolla l\u00e4hes kokonaan. Ravintona ovat selk\u00e4rangattomat el\u00e4imet. (kuva Martti Per\u00e4m\u00e4ki)<\/p>\n

H\u00f6m\u00f6tiainen <\/strong>Talltita Poecile montanus<\/p>\n

\"\"<\/a>

H\u00f6m\u00f6tiainen<\/p><\/div>\n

Pituus 12-13 cm. H\u00f6m\u00f6tiaisen lakki ja leukalappu ovat mustat, posket valkoiset, selk\u00e4 harmaa, vatsapuoli vaaleampi, siivet ja pyrst\u00f6 tummat. Siivell\u00e4 erottuu vaalea paneeli.H\u00f6m\u00f6tiaisen kutsu\u00e4\u00e4ni on \u201dti-ti-ts\u00e4\u00e4-ts\u00e4\u00e4-ts\u00e4\u00e4\u201d. Yhteys\u00e4\u00e4ni on hento \u201dtsi\u201d. Laulua on kahta p\u00e4\u00e4tyyppi\u00e4. Toinen on surumielinen \u201dtjyy-tjyy-tjyy\u201d, joka muistuttaa siritt\u00e4j\u00e4\u00e4<\/a>. Toinen laulutyyppi on iloinen ja kirkas, liverrykseen loppuva lurittelu.<\/p>\n

H\u00f6m\u00f6tiainen pesii kaikenlaisissa metsiss\u00e4, mutta se suosii varttuneita havu- ja sekametsi\u00e4. H\u00f6m\u00f6tiaisnaaras rakentaa koloon tai p\u00f6ntt\u00f6\u00f6n puolipallomaisen pes\u00e4kupin karvoista, tikuista, lastuista ja h\u00f6yhenist\u00e4. H\u00f6m\u00f6tiainen sy\u00f6 kes\u00e4ll\u00e4 p\u00e4\u00e4asiassa hy\u00f6nteisi\u00e4 ja niiden toukkia sek\u00e4 h\u00e4m\u00e4h\u00e4kkej\u00e4. Syksymm\u00e4ll\u00e4 se sy\u00f6 my\u00f6s siemeni\u00e4 ja marjoja. Syksyll\u00e4 se varastoi ahkerasti ruokaa ker\u00e4\u00e4m\u00e4ll\u00e4 pelloilta kauranjyvi\u00e4 ja rikkakasvien siemeni\u00e4 sek\u00e4 havupuiden siemeni\u00e4 ja hy\u00f6nteisi\u00e4. Se varastoi saaliinsa puun kaarnan ja kuorella kasvavan j\u00e4k\u00e4l\u00e4n alle ja rakoihin. Talvella h\u00f6m\u00f6tiaiset tutkivat n\u00e4it\u00e4 tyypillisi\u00e4 varastopaikkoja, ja l\u00f6yt\u00e4v\u00e4t omia ja toisten lajikumppanien k\u00e4tk\u00f6j\u00e4. Poikasia emot ruokkivat l\u00e4hinn\u00e4 hy\u00f6nteistoukilla ja muilla selk\u00e4rangattomilla. (kuva Martti Per\u00e4m\u00e4ki)<\/p>\n

Kirjosieppo <\/strong>Svartvit flugsnappare Ficedula hypoleuca<\/em>
\n<\/strong><\/p>\n

\"\"<\/a>

Kirjosieppo vasemmalla naaras ja oikealla koiras<\/p><\/div>\n

Pituus 12-13,5 cm. Koiras on tavallisesti mustavalkokirjava. Sill\u00e4 on tumma p\u00e4\u00e4laki, selk\u00e4puoli ja siipi, jossa on valkoinen tai beigenvalkoinen laikku. Vatsapuoli on valkoinen ja nokan yl\u00e4puolella on pieni valkoinen kaksoislaikku. Naaras on ruskeanvalkokirjava. Sill\u00e4 on ruskea selk\u00e4puoli ja vaaleampi vatsapuoli, eik\u00e4 sill\u00e4 ole valkeaa kaksoislaikkua nokan yl\u00e4puolella toisin kuin koiraalla. Jotkin koiraat voivat olla tavallista ruskeampia, jolloin ne voivat n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 hyvin samann\u00e4k\u00f6isilt\u00e4 kuin naaraat. Kirjosiepon laulu on pirte\u00e4, helposti opittava s\u00e4e: tsiro-tsiro-tsip-tsiroro..Koiras laulaa innokkaasti vallattuaan reviirin, mutta laulu lakkaa kokonaan viimeist\u00e4\u00e4n poikasten kuoriuduttua. Varoitus\u00e4\u00e4ni on jatkuva \u201dpit pit pit\u2026\u201d ja sit\u00e4 voi jatkua pitk\u00e4\u00e4n, kunnes oletettu vihollinen on poistunut. Oikein kiihtyess\u00e4\u00e4n se naksuttelee kiihke\u00e4sti.<\/p>\n

Kirjosieppo el\u00e4\u00e4 erityisesti valoisissa lehti- ja sekametsiss\u00e4, mutta my\u00f6s valoisissa havumetsiss\u00e4. Kirjosieppo pesii kolossa tai p\u00f6nt\u00f6ss\u00e4<\/a>. Kirjosieppokoiraalla voi olla kaksi naarasta. Ensimm\u00e4isen naaraan saatuaan ja pariteltuaan, se laulullaan houkuttelee toiselle kololle tai p\u00f6nt\u00f6lle toisen naaraan, jonka kanssa pariteltuaan se palaa ensimm\u00e4isen naaraan luokse, ja osallistuu sen kanssa poikasten hoitoon. Pienest\u00e4 koostaan huolimatta kirjosiepolla on karski luonne. Usein kirjosieppokoiras tai koiras ja naaras yhdess\u00e4 onnistuvat karkottamaan jo p\u00f6nt\u00f6ss\u00e4 hautovan tiaisparin pois ja hylk\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n munapes\u00e4ns\u00e4. Kirjosieppo puolustaa pes\u00e4\u00e4ns\u00e4 raivokkaasti. Kun orava, k\u00e4pytikka tai muu pes\u00e4rosvo l\u00e4hestyy pes\u00e4\u00e4, siepot aloittavat sy\u00f6ksyt petoa kohti s\u00e4histen samalla kuuluvasti. (kuvat Pekka Lehtonen)<\/p>\n

Kottarainen <\/strong>Stare Sturnus vulgaris<\/em>
\n<\/strong><\/p>\n

\"\"<\/a>

Kottarainen<\/p><\/div>\n

Pituus 19-22 cm. H\u00f6yhenet ovat v\u00e4rilt\u00e4\u00e4n mustat. Kaulan alueen h\u00f6yhenpeitteen muodostavat pitk\u00e4t ja ter\u00e4v\u00e4t h\u00f6yhenet, jotka ovat koiraalla pidemm\u00e4t. Nokka on kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 kirkasv\u00e4rinen keltainen, mutta muuten musta. Kottarainen liikkuu maassa k\u00e4velem\u00e4ll\u00e4 ja sen lento on voimakasta ja suoraa. Kottaraisella on pitk\u00e4kestoinen ja polveileva laulu. Kirskahduksia ja tummia \u00e4\u00e4ni\u00e4. Kottaraisen laulu on my\u00f6s voimakkuudeltaan melko kova ja lajilla on kyky imitoida muita lintulajeja tai esimerkiksi junan pillin \u00e4\u00e4ni\u00e4. Koiras laulaa maaliskuulta toukokuulle. Syksyll\u00e4 ne innostuvat uudelleen laulamaan, ja suurissa lep\u00e4ileviss\u00e4 parvissa meteli voi olla korvia huumaava. Kottarainen on elinpaikan suhteen laajakatseinen ja sit\u00e4 voidaan l\u00f6yt\u00e4\u00e4 miss\u00e4 tahansa avoimessa maastossa peltomaisemista vesij\u00e4tt\u00f6maille.<\/p>\n

Kottarainen pesii puiden ja rakennusten koloissa ja sille kelpaavat mainiosti my\u00f6s ihmisen tekem\u00e4t linnunp\u00f6nt\u00f6t<\/a>. Varhaisina kev\u00e4in\u00e4 ensimm\u00e4iset kottaraispoikueet havaitaan maastossa toukokuun viimeisin\u00e4 p\u00e4ivin\u00e4. Keskim\u00e4\u00e4rin ne l\u00e4htev\u00e4t pes\u00e4st\u00e4 vasta kes\u00e4kuun ensimm\u00e4isell\u00e4 tai toisella viikolla. Poikueet ker\u00e4\u00e4ntyv\u00e4t nopeasti suuriksikin parviksi<\/a>, ja ne voivat kierrell\u00e4 laajalla alueella. Kottaraiset ovat kaikkiruokaisia, mutta erityisesti selk\u00e4rangattomat ja erilaiset marjat kuuluvat sen ravintoon. Pes\u00e4poikasia emot ruokkivat muun muassa lieroilla, toukilla ja kovakuoriaisilla. Loppukes\u00e4ll\u00e4 varsinkin seljan ja tuomen marjat, sek\u00e4 syksyll\u00e4 pihlajanmarjat ovat kottaraisten herkkua. Vuorovesi- ja tulvarannoilla ne seuraavat vesirajaa, etsien erilaisia matoja ja nilvi\u00e4isi\u00e4. (kuva: Martti Per\u00e4m\u00e4ki)<\/p>\n

Lepp\u00e4lintu <\/strong>R\u00f6dstj\u00e4rt Phoenicurus phoenicurus<\/em>
\n<\/strong><\/p>\n

\"\"<\/a>

Lepp\u00e4lintu<\/p><\/div>\n

Pituus 14 cm. Koiraan rinta ja pyrst\u00f6 ovat oranssinpunaiset ja p\u00e4\u00e4 harmaa. Sill\u00e4 on my\u00f6s mustaa kaulassa ja kasvoissa. Nimen alun lepp\u00e4<\/em> tulee vanhasta verta tarkoittavasta sanasta ja viittaa juuri linnun punaiseen v\u00e4ritykseen. Otsa on vaalea ja kurkku musta. Naaras ja nuori lintu ovat ruskeita ja niiden pyrst\u00f6 on oranssinpunainen. Koiras laulaa aktiivisesti toukokuussa, usein puun latvassa. Laulaa usein my\u00f6s y\u00f6ll\u00e4.  Laulu on kirkas s\u00e4e, jota seuraa lyhyt matkintoja k\u00e4sitt\u00e4v\u00e4 liverrys. Laulun alkuosaa voisi kirjaimin kuvata \u201dhiitryitryitryi\u201d.<\/p>\n

Lepp\u00e4lintu on kolopesij\u00e4. Lepp\u00e4lintu on k\u00e4en<\/a> p\u00e4\u00e4is\u00e4nt\u00e4laji Suomessa. K\u00e4ki munii lepp\u00e4linnun pes\u00e4\u00e4n lepp\u00e4linnun munia suuremman munan, jota osa lepp\u00e4linnuista sitten hautoo kuin omaansa. Osa lepp\u00e4linnuista kuitenkin tunnistaa k\u00e4en munan eik\u00e4 haudo sit\u00e4. Lepp\u00e4lintu k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ravintonaan hy\u00f6nteisi\u00e4 ja h\u00e4m\u00e4h\u00e4kkej\u00e4, erityisesti perhosia ja kovakuoriaisia ja niiden toukkia. Syksymm\u00e4ll\u00e4 se sy\u00f6 my\u00f6s marjoja. (kuva Martti Per\u00e4m\u00e4ki)<\/p>\n

Luhtakerttunen <\/strong>K\u00e4rrs\u00e5ngare Acrocephalus palustris<\/em>
\n<\/strong><\/p>\n

\"\"<\/a>

Luhtakerttunen<\/p><\/div>\n

Pituus 13-15 cm. Luhtakerttunen on hieman suurempi kuin hyvin samann\u00e4k\u00f6inen rytikerttunen. Yl\u00e4puolen v\u00e4ri on ruskea, kev\u00e4tpuvussa aavistuksen vihert\u00e4v\u00e4. Alapuoli on kellahtavan valkea. Nokka on pitk\u00e4 ja ter\u00e4v\u00e4, v\u00e4h\u00e4n lyhyempi kuin rytikerttusen. Nuoret luhta- ja rytikerttuset ovat niin samann\u00e4k\u00f6isi\u00e4, ett\u00e4 varma m\u00e4\u00e4ritys onnistuu usein vasta silloin, kun lintu on k\u00e4dess\u00e4. Siipisulkien pituuksien ja kovertumien erot ovat t\u00e4rkeit\u00e4 tuntomerkkej\u00e4, samoin kynsien v\u00e4ri ja takavarpaan kynnen pituus. Laulu on luhtakerttusen paras tuntomerkki. Se on Suomen linnuston parhaimpia laulutaitureita. Laulu on eritt\u00e4in kiihke\u00e4\u00e4, nopearytmist\u00e4 ja pulppuilevaa. Siin\u00e4 on runsaasti matkintoja eri lintulajeilta, joista suuri osa on kotoisin sen talvehtimisalueilta etel\u00e4isest\u00e4 Afrikasta<\/a>. \u00c4\u00e4ni on ter\u00e4v\u00e4 naksahdus \u201dts\u00e4k\u201d, erilainen kuin rytikerttusen \u201dtret\u201d.<\/p>\n

Lajin elinymp\u00e4rist\u00f6j\u00e4 ovat kaikenlaiset kosteikot: jokien<\/a>, j\u00e4rvien<\/a> ja merenlahtien<\/a> pensaikkoiset ja ruoikkoiset rannat<\/a>, valtaojien rehev\u00e4kasvuiset penkat ja rantaluhtien nokkos- ja vattupuskat. Muuttoaikoina luhtakerttusta voidaan tavata my\u00f6s karuilla meren saarilla<\/a>. Luhtakerttusen ravintoa ovat pienet hy\u00f6nteiset, kuten perhostoukat, surviaiss\u00e4\u00e4sket, k\u00e4rp\u00e4set<\/a> ja kovakuoriaiset<\/a>. Se sy\u00f6 my\u00f6s h\u00e4m\u00e4h\u00e4kkej\u00e4<\/a> ja marjoja. (kuva Martti Per\u00e4m\u00e4ki)<\/p>\n

Luotokirvinen <\/strong> Sk\u00e4rpipl\u00e4rka Anthus petrosus<\/em><\/p>\n

\"\"<\/a>

Luotokirvinen<\/p><\/div>\n

Pituus 15,5-17 cm. Luotokirvinen pesii kivikkoisilla luodoilla ulkosaaristossa. Parit voivat hakea ruokaa naapurisaarista. Luotokirvinen on vihert\u00e4v\u00e4n-ruskehtavanharmaa, p\u00e4\u00e4lt\u00e4 tummempi ja alta vaaleapilkkuinen lintu. Voimakasrakenteinen. Nokka pitk\u00e4hk\u00f6 ja tumma. Pyrst\u00f6n uloimmat sulat ovat vaaleanharmaat. \u00c4\u00e4ni on sirahtava \u201dpsriit\u201d. Pes\u00e4ll\u00e4 varoittelee intt\u00e4v\u00e4sti tititellen. Laulu on niittykirvism\u00e4inen s\u00e4e, jossa on mukana karheampia aineksia ja on hieman lyhyempi. Koiras esitt\u00e4\u00e4 sit\u00e4 usein laululennossa.<\/p>\n

Luotokirvinen pesii vain uloimmassa saaristovy\u00f6hykkeess\u00e4 ja on merellisin kaikista Suomessa pesivist\u00e4 varpuslinnuista. Muuttoaikoina voidaan tavata my\u00f6s rannikolla. Kev\u00e4tmuutto tapahtuu maalis\u2013huhtikuussa, syysmuutto loka\u2013marraskuussa. Talvihavaintoja on joitakin joulu- ja tammikuulta. Ravintona ovat hy\u00f6nteiset<\/a>, \u00e4yri\u00e4iset<\/a>, madot, nilvi\u00e4iset<\/a> ja siemenet. Talviaikaan erityisesti kotilot. (kuva Wilhelm Wadstein)<\/p>\n

Nokkavarpunen <\/strong>Stenkn\u00e4ck Coccothraustes coccothraustes<\/em>
\n<\/strong><\/p>\n

\"\"<\/a>

Nokkavarpunen<\/p><\/div>\n

Pituus 16,5-18. Nokkavarpunen on tanakka ja paksuniskainen lintu, vartalomuodoltaan muistuttaa punatulkkua<\/a>. Nokka vaikuttaa suhteettoman suurelta. P\u00e4\u00e4 on punaruskea, niska harmaa, vatsa harmaanruskea, siivet mustat. Siipien ja pyrst\u00f6n valkeat raidat erottuvat hyvin linnun lent\u00e4ess\u00e4. Lent\u00e4\u00e4 tyypillisen syv\u00e4aaltoisesti ja n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 lennossa sukkulamaiselta valtavan nokan vuoksi. Koiras on naarasta suurempi. \u00c4\u00e4ni on hiljaista tiksahtelua ja sirin\u00e4\u00e4. Laulu koostuu n\u00e4iden \u00e4\u00e4nten rivittelyst\u00e4 ja on hyvin hiljaista. Nokkavarpunen on piileskelev\u00e4, arka lintu, joka on vaikea havaita. Lintulaudoilla se vierailee usein. Suomessa nokkavarpunen pesii v\u00e4h\u00e4lukuisena etel\u00e4isimm\u00e4ss\u00e4 Suomessa. Nokkavarpunen tekee pes\u00e4n pensaaseen tai puuhun. Nokkavarpunen sy\u00f6 silmuja, versoja, perhosentoukkia ja paksukuorisia siemeni\u00e4, joiden kuoren se murskaa jykev\u00e4ll\u00e4 nokallaan. Suomessa etenkin tuomen- ja kirsikanmarjat ovat sen herkkua. Talvella sy\u00f6 lintulautojen siementarjontaa, l\u00e4hinn\u00e4 auringonkukansiemeni\u00e4 ja maap\u00e4hkin\u00f6it\u00e4. (kuva Martti Per\u00e4m\u00e4ki)<\/p>\n

Pajulintu <\/strong>L\u00f6vs\u00e5ngare Phylloscopus trochilus<\/em><\/p>\n

\"\"<\/a>

Pajulintu<\/p><\/div>\n

Pituus 11-12,5 cm. Pajulintu on Suomen runsain pesim\u00e4lintu. Suomessa pesii nykyisin kymmenisen miljoonaa paria. Sill\u00e4 on tunnusomainen, vaalea silm\u00e4kulmanjuova. Sen yl\u00e4puoli on harmahtavan ruskeanvihre\u00e4, mutta yl\u00e4per\u00e4 on toisinaan hieman vaaleampi ja kirkkaampi. Kurkku ja rinta ovat kellanvalkoiset ja vatsa valkoisempi. Jalat ovat yleens\u00e4 ruskeanoranssit, mutta toisinaan ruskeanharmaat. Ensimm\u00e4isen syksyn linnuilla alapuoli ja silm\u00e4kulmanjuova ovat voimakkaamman vaaleankeltaiset kuin vanhoilla yksil\u00f6ill\u00e4. Laulu on vieno, surumielinen, haikea s\u00e4e, joka on rakenteeltaan samantapainen kuin peipon<\/a>.<\/p>\n

Pajulintujen elinymp\u00e4rist\u00f6\u00e4 ovat kaikenlaiset mets\u00e4t, joissa on seassa lehtipuita ja riitt\u00e4v\u00e4sti suojaavaa aluskasvillisuutta. Elinalueeksi soveltuvat my\u00f6s pensaikot, puutarhat ja pihat ulkosaaristoa ja tunturikoivikoita my\u00f6ten. Pajulintu tekee uunimaisen pes\u00e4ns\u00e4 maahan, ruohoston sekaan. Siit\u00e4 tulee sen toinen nimi uunilintu. Pajulintu k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ravinnokseen hy\u00f6nteisi\u00e4 ja h\u00e4m\u00e4h\u00e4kkej\u00e4. (kuva Martti Per\u00e4m\u00e4ki)<\/p>\n

Peippo <\/strong>Bofink Fringilla coelebs<\/em>
\n<\/strong><\/p>\n

\"\"<\/a>

Peippo, koiras<\/p><\/div>\n

Pituus 17-21 cm. Peippo on pajulinnun j\u00e4lkeen Suomen toiseksi runsain lintulaji. Koiras on naarasta v\u00e4rikk\u00e4\u00e4mpi. Sen vatsapuoli on punaruskea ja p\u00e4\u00e4laki sek\u00e4 niska siniharmaat. Naaras on v\u00e4rilt\u00e4\u00e4n harmaanruskea. Molemmilla sukupuolilla on kaksi valkoista siipilaikkua sek\u00e4 vihre\u00e4 yl\u00e4per\u00e4. Peipolla on tukeva nokka, joka on koiraalla sininen ja naaraalla tumma. Koiraan laulu<\/a> on reipas ja voimakas yksinkertainen s\u00e4e. Lento\u00e4\u00e4ni on pehme\u00e4 \u201djyb\u201d tai ”juh”, varoitus\u00e4\u00e4ni\u00e4 ovat ”hyit” sek\u00e4 talitiaismainen<\/a> \u201dtvink\u201d.<\/p>\n

Vanhan lorun mukaan kes\u00e4\u00e4n on \u201dpuoli kuuta peipposesta\u201d. Ensimm\u00e4iset peipot saapuvat jo maalis-huhtikuun vaihteessa. Koiraat muuttavat lyhyemm\u00e4n matkan ja saapuvat ennen naaraita, josta johtuu lajin tieteellisen nimen loppuosa, coelebs, joka tarkoittaa leske\u00e4 tai poikamiest\u00e4. Peippo rakentaa pes\u00e4ns\u00e4 puuhun tai pensaaseen 2-6 metrin korkeuteen ja naamioi sen j\u00e4k\u00e4l\u00e4ll\u00e4<\/a> ja koivunhilseell\u00e4. Pes\u00e4 on pieni ja h\u00f6yhenill\u00e4 ja karvoilla vuorattu. Peippo sy\u00f6 monenlaisia siemeni\u00e4 ja kes\u00e4ll\u00e4 paljon selk\u00e4rangattomia, ja usein sen n\u00e4kee nappaavan ilmasta lent\u00e4v\u00e4n hy\u00f6nteisen. Poikasilleen peippo sy\u00f6tt\u00e4\u00e4 selk\u00e4rangattomia. Talvella sy\u00f6 lintulaudoilta my\u00f6s mm. leiv\u00e4nmuruja ja p\u00e4hkin\u00e4\u00e4. (kuva Martti Per\u00e4m\u00e4ki)<\/p>\n

Pensastasku <\/strong>Buskskv\u00e4tta Saxicola rubetra<\/em>
\n<\/strong><\/p>\n

\"\"<\/a>

Pensastasku<\/p><\/div>\n

Pituus 12-14 cm. Rinta ja vatsa ovat oranssinpunaiset, niill\u00e4 on mustat selv\u00e4rajaiset valkoreunaiset l\u00e4ik\u00e4t silmien ymp\u00e4rill\u00e4 (ik\u00e4\u00e4n kuin aurinkolasit); selk\u00e4puoli on ruskean, mustan ja valkean kirjava. Koiraalla on valkeat l\u00e4ik\u00e4t siiviss\u00e4. Pyrst\u00f6ss\u00e4 on selke\u00e4 valkea kuvio. Nuori lintu muistuttaa naarasta. Laulu on lyhyt, kuuluva viserrys. Jotkut koiraat ovat taitavia laulajia, jotka liitt\u00e4v\u00e4t visertelyyn toisten lintulajien matkintoja. Alkukes\u00e4ll\u00e4 laulaa my\u00f6s y\u00f6ll\u00e4. Varoitus\u00e4\u00e4ni on iskev\u00e4 \u201dhyi-tek-tek\u201d.<\/p>\n

Pes\u00e4nrakennus alkaa Etel\u00e4-Suomessa toukokuun puoliv\u00e4liss\u00e4. Pes\u00e4 on usein ojanpenkassa tai m\u00e4tt\u00e4\u00e4n kupeessa, ja l\u00e4hes aina hyvin piilotettu. Pesinn\u00e4n loppuvaiheessa sinne johtaa selv\u00e4 polku. Pesii vain kerran kes\u00e4ss\u00e4. Ravintona ovat selk\u00e4rangattomat, kuten kovakuoriaiset, muurahaiset, hein\u00e4sirkat, perhoset, toukat ja h\u00e4m\u00e4h\u00e4kit. (kuva Pekka Lehtonen)<\/p>\n

Peukaloinen <\/strong>G\u00e4rdsmyg Troglodytes troglodytes<\/em>
\n<\/strong><\/p>\n

\"\"<\/a>

Peukaloinen<\/p><\/div>\n

Pituus 9-10,5 cm. Peukaloinen on toiseksi pienin Suomessa pesiv\u00e4 lintulaji<\/a>; sit\u00e4 pienempi on ainoastaan hippi\u00e4inen<\/a>. Peukaloisen pyrst\u00f6 on lyhyt ja useimmiten pystyss\u00e4. Peukaloinen on selk\u00e4puolelta punaruskea ja vatsapuolelta ruskehtavanvalkea tummalla ja ohuella poikkiraidoituksella. Sill\u00e4 on ruskehtavanvalkea silm\u00e4kulmanjuova sek\u00e4 melko pitk\u00e4 ja ter\u00e4v\u00e4, hieman alasp\u00e4inkaartuva nokka. Sukupuolet ja eri ik\u00e4luokat ovat samann\u00e4k\u00f6isi\u00e4. Peukaloisen varoitus\u00e4\u00e4ni\u00e4 ovat r\u00e4tisev\u00e4 ”tserrr” ja kova, maiskahtava ”ts\u00e4k”. Peukaloisen laulu, joka on linnun pienen kokoon n\u00e4hden voimakasta, koostuu metallinsointuisten \u00e4\u00e4nien ja trillien sarjoista.  Peukaloinen voi laulaa kaikkina vuodenaikoina.<\/p>\n

Peukaloinen pesii erityisesti ryteikk\u00f6isiss\u00e4 metsiss\u00e4, joissa on runsaasti aluskasvillisuutta, sek\u00e4 rehevill\u00e4 puronvarsilla. Sit\u00e4 tavataan kuitenkin my\u00f6s l\u00e4hes puuttomilla saarilla, joilla on esimerkiksi pensasaitoja, kivikoita tai muureja. Koiras rakentaa useita, joskus jopa kymmenkunta l\u00e4hes pallomaista pes\u00e4\u00e4 sammalesta<\/a>, oksista ja lehdist\u00e4. Koiras esittelee pes\u00e4rakennelmiaan naaraalle, joka valitsee niist\u00e4 itselleen mieleisimm\u00e4n. Peukaloiset sy\u00f6v\u00e4t hy\u00f6nteisi\u00e4, h\u00e4m\u00e4h\u00e4kkej\u00e4, matoja ja muita selk\u00e4rangattomia. (kuva Martti Per\u00e4m\u00e4ki)<\/p>\n

Pikkuk\u00e4pylintu <\/strong>Mindre korsn\u00e4bb Loxia curvirostra<\/em>
\n<\/strong><\/p>\n

\"\"<\/a>

Pikkuk\u00e4pylintu, koiras<\/p><\/div>\n

\"\"<\/a>

Pikkuk\u00e4pylintu, nuori koiras<\/p><\/div>\n

\"\"<\/a>

Pikkuk\u00e4pylintu, naaras<\/p><\/div>\n

Pituus 15-17 cm. Pikkuk\u00e4pylintua kutsutaan havumets\u00e4n papukaijaksi. Siemensy\u00f6j\u00e4ksikin sen nokka on huomiota her\u00e4tt\u00e4v\u00e4n paksu, ja muutenkin se on tanakka vartalonmuodoiltaan. Vartalo on uroksella tiilenpunertava, naaraalla ja nuorilla yksil\u00f6ill\u00e4 kellert\u00e4v\u00e4. Siivet ja pyrst\u00f6 ovat molemmilla sukupuolilla tummanharmaat. Pikkuk\u00e4pylintu \u201dh\u00f6p\u00f6tt\u00e4\u00e4\u201d hermostuneesti ja ter\u00e4v\u00e4sti \u201dkip kip kip\u201d. \u00c4\u00e4ni on yksi parhaista tavoista erottaa t\u00e4m\u00e4 ja isok\u00e4pylintu<\/a> toisistaan. Laulu on kuuluvaa ja kaunista visertely\u00e4, miss\u00e4 on sekaisin sek\u00e4 hyvin kirkkaita ja kuuluvia \u00e4\u00e4nn\u00e4hdyksi\u00e4 ett\u00e4 vaimeampaa rupattelua ja surahtelua. Koiras laulaa yleens\u00e4 kuusen latvassa, usein l\u00e4hell\u00e4 pes\u00e4\u00e4, joskus my\u00f6s laululennossa. Varoitus\u00e4\u00e4ni on punakylkirastasmainen \u201dkys-kys-kys\u201d pitkin\u00e4 sarjoina. Pikkuk\u00e4pylintu sy\u00f6 havupuiden siemeni\u00e4, etenkin kuusten<\/a>, toissijaisesti m\u00e4ntyjen<\/a>. My\u00f6s lehtikuusten<\/a> siemenet maistuvat. Kes\u00e4ll\u00e4 se sy\u00f6 my\u00f6s jonkin verran hy\u00f6nteisi\u00e4. Havupuiden siemenkadon sattuessa sy\u00f6 my\u00f6s muita siemeni\u00e4. Syksyll\u00e4 ja talvella voi sy\u00f6d\u00e4 pihlajanmarjoja<\/a>. Viime vuosina laji on tavattu my\u00f6s lintulaudoilla auringonkukan<\/a> siemeni\u00e4 jyrsim\u00e4ss\u00e4. (kuvat Martti Per\u00e4m\u00e4ki)<\/p>\n

Pikkuvarpunen <\/strong>Pilfink Passer montanus<\/em>
\n<\/strong><\/p>\n

\"\"<\/a>

Pikkuvarpunen<\/p><\/div>\n

Pituus 12,5-14 cm. Pikkuvarpusista suurin osa on olemukseltaan hieman varpusia sirompia. T\u00e4rkeimpi\u00e4 eroja varpuseen ovat p\u00e4hkin\u00e4nruskea p\u00e4\u00e4laki, musta t\u00e4pl\u00e4 valkoisella poskella ja kirkassointisemmat \u00e4\u00e4net. Tyypillinen lento\u00e4\u00e4ni on kova \u201dj\u00e4k, j\u00e4k\u201d. Koiras ja naaras ovat samann\u00e4k\u00f6isi\u00e4 kesken\u00e4\u00e4n. Nuoren linnun p\u00e4\u00e4n v\u00e4ritys on harmaans\u00e4vyinen. Pikkuvarpunen on levinnyt l\u00e4hes koko Euraasiaan<\/a> Skandinaviasta<\/a> Japaniin<\/a> ja Indonesiaan<\/a>. Pikkuvarpunen on eritt\u00e4in tehokas laji<\/a> lis\u00e4\u00e4ntym\u00e4\u00e4n. Poikueita voi olla useita vuodessa, tavallisesti kaksi, ja poikuekokokin voi olla suhteellisen korkea.<\/p>\n

Pikkuvarpusen pes\u00e4<\/a> on tavallisesti rakennuksen tai puun kolossa tai p\u00f6nt\u00f6ss\u00e4<\/a>. Se on rakennettu p\u00e4\u00e4asiassa hein\u00e4nkorsista, kuivuneista lehdist\u00e4 ja kuiduista, ja vuorattu h\u00f6yhenill\u00e4 ja karvoilla. Se on muodoltaan py\u00f6re\u00e4hk\u00f6, ja kulkuaukko on pes\u00e4n sivussa. Pikkuvarpusen ravintoa kes\u00e4ll\u00e4 ovat p\u00e4\u00e4asiassa hy\u00f6nteiset<\/a> ja muut selk\u00e4rangattomat ja kukkien nuput, ja muuna aikana siemenet sek\u00e4 marjat. Talvella se k\u00e4y lintulaudoilla. (kuva Pekka Lehtonen)<\/p>\n

Punarinta <\/strong>R\u00f6dhake  Erithacus rubecula<\/em>
\n<\/strong><\/p>\n

\"\"<\/a>

Punarinta<\/p><\/div>\n

\"\"<\/a>

Punarinnan poikanen<\/p><\/div>\n

Pituus 12,5-14 cm.  Aikuisella punarinnalla on ruosteenpunainen naama ja rinta. P\u00e4\u00e4laki ja selk\u00e4puoli ovat ruskeat. P\u00e4\u00e4laen ja punaisen naaman v\u00e4liss\u00e4 on sinert\u00e4v\u00e4 juova, joka ylt\u00e4\u00e4 posken taakse ja rinnan sivulle. Siivell\u00e4 on kapea, keltainen siipijuova. Nokka ja silm\u00e4t ovat mustat. Jalat ovat pitk\u00e4t ja ohuet. Nuori punarinta on v\u00e4rilt\u00e4\u00e4n ruskea ja sen koko puku on hienopilkkuinen. Punarinnan hopeakellojen helin\u00e4\u00e4 muistuttava \u00e4\u00e4ni raikaa kaikkialla kun se palaa Suomeen kev\u00e4\u00e4ll\u00e4. Laulaa aktiivisimmin h\u00e4m\u00e4riss\u00e4.<\/p>\n

Punarinta pesii erilaisissa metsiss\u00e4, erityisesti reheviss\u00e4 kuusimetsiss\u00e4, joissa on lehtipuita, mutta my\u00f6s lehtimetsiss\u00e4, joissa on kuusia tai tiheit\u00e4 pensaikkoja. Pesii yleisesti my\u00f6s ihmisasutuksen l\u00e4hell\u00e4 puutarhoissa ja puistoissa. Pes\u00e4 on tavallisesti maassa kolossa tai kiven alla, kannon tai m\u00e4tt\u00e4\u00e4n kupeella, matalalla pensaassa tai risukasassa. Se voi olla my\u00f6s rakennuksessa tai matalalla olevassa linnunp\u00f6nt\u00f6ss\u00e4. Pesii tavallisesti kaksi kertaa kes\u00e4ss\u00e4, toinen pesue on juhannuksen tienoilla. Punarinta k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ravinnokseen hy\u00f6nteisi\u00e4 ja maanpinnan pikkuel\u00e4imi\u00e4 sek\u00e4 marjoja ja hedelmi\u00e4. (kuvat: Pekka Lehtonen)<\/p>\n

Punatulkku<\/strong> Domherre Pyrrhula pyrrhula<\/em><\/p>\n

\"\"<\/a>

Punatulkku<\/p><\/div>\n

Pituus 15,5-17,5 cm. Punatulkulla on tukeva ruumis, melko iso p\u00e4\u00e4 ja paksu nokka. Sill\u00e4 on musta p\u00e4\u00e4laki, harmaa selk\u00e4, musta pyrst\u00f6, valkoinen per\u00e4 ja leve\u00e4 harmaanvalkoinen siipijuova. Koiraalla on kirkkaanpunainen vatsa, naaraalla harmaanbeige. Nuoret linnut ovat v\u00e4rilt\u00e4\u00e4n harmaanruskeita.  Punatulkun kutsu\u00e4\u00e4ni on huilumainen \u201dhjyy\u201d. Laulu on hiljaista rupattelua latvustossa. Havupuuvaltainen kuusisekamets\u00e4 Suomessa on sen suosikki pesim\u00e4ymp\u00e4rist\u00f6iksi. Talvella punatulkku siirtyy asutuksen pariin lintulaudoille. Punatulkku rakentaa pes\u00e4ns\u00e4 pensaaseen tai puiden alaoksille, noin 1\u20132 metrin korkeudelle. Punatulkut pesiv\u00e4t kaksi tai kolme kertaa vuodessa. Ruokavalio koostuu p\u00e4\u00e4asiassa siemenist\u00e4, marjoista, selk\u00e4rangattomista el\u00e4imist\u00e4 ja puiden silmuista. Punatulkku on n\u00e4kyv\u00e4 lintu, ja siksi siihen on ollut luonnollista liitt\u00e4\u00e4 erilaisia ennustuksia. Norjalaisten mukaan tulee onnellinen uusi vuosi, mik\u00e4li joulun alla n\u00e4kyy paljon punatulkkuja. Punatulkun latinankielinen nimi viittaa linnun punaiseen v\u00e4riin. (kuva Pekka Lehtonen)<\/p>\n

Puukiipij\u00e4<\/strong>   Tr\u00e4dkrypare   Certhia familiaris<\/em><\/p>\n

\"\"<\/a>

Puukiipij\u00e4n poikanen<\/p><\/div>\n

Pituus 12,5-14 cm. Pieni kaarnapalan v\u00e4rinen lintu. Puukiipij\u00e4 on meill\u00e4 Suomessa heimonsa ja sukunsa ainoa edustaja. Sen selk\u00e4puoli on ruskean-, mustan- ja valkeankirjava. Koko alapuoli on valkoinen, kurkusta ja rinnasta hohtavan lumivalkoinen. Pyrst\u00f6 on pitk\u00e4, suippok\u00e4rkinen, tukevasulkainen ja tikkamaisesti muotoutunut. Koivet ovat ruskeankeltaiset. Pitk\u00e4hk\u00f6 ja kaareva nokka on tummanruskea, alanokka vaaleanpunertava. Silm\u00e4n v\u00e4rikalvo on ruskea. Esiintyy Pesim\u00e4lintuna vanhoissa kuusikoissa ja sekametsiss\u00e4 Etel\u00e4-Suomessa. Puukiipij\u00e4 kiipeilee ravinnonhaussa puiden runkoja pitkin tyvelt\u00e4 rungon puoliv\u00e4liin, jossa se heitt\u00e4ytyy sukeltavaan lentoon saavuttaakseen seuraavan puun tyven. Puukiipij\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 valkoista kurkkuaan heijastavana \u201dpeilin\u00e4\u201d kaarnankoloja tutkiessaan.<\/p>\n

Pesii irtautuneen puunkuoren ja rungon v\u00e4liss\u00e4, puukiipij\u00e4p\u00f6nt\u00f6ss\u00e4, rakennuksissa lautojen raossa, halkopinossa. Alusta tehty ohuista kuusenoksista, pes\u00e4malja rakennettu lahoista puunliuskoista, katajan kuoresta ja h\u00f6yhenist\u00e4. Puukiipij\u00e4np\u00f6nt\u00f6ksi sopii kaksi 90 asteen kulmaan asetettua lautaa, joihin sivuille tehd\u00e4\u00e4n rei\u2019\u00e4t ja katto ja lattia ja painetaan puunrunkoa vasten. Ravintona ovat selk\u00e4rangattomat el\u00e4imet. (kuva: Pekka Lehtonen)<\/p>\n

Pyrst\u00f6tiainen <\/strong>Stj\u00e4rtmes Aegithalos caudatus<\/em>
\n<\/strong><\/p>\n

\"\"<\/a>

Pyrst\u00f6tiainen<\/p><\/div>\n

Pituus 13-15 cm. Linnun vartalo on vain 6\u20138 cm pitk\u00e4, mutta pyrst\u00f6 on l\u00e4hes yht\u00e4 pitk\u00e4. Pyrst\u00f6tiainen on Suomen pienimpi\u00e4 pesim\u00e4lintuja. Selk\u00e4puoli on mustan ja ruskean kirjava, p\u00e4\u00e4 ja vatsapuoli vaaleat. Se roikkuu usein pystyss\u00e4 puun rungolla, oksassa tai talipallon kyljess\u00e4, ja n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 siis P-kirjaimelta. Pyrst\u00f6tiainen ei nimest\u00e4\u00e4n huolimatta kuulu varsinaisiin tiaisiin Paridae<\/em>, vaan muodostaa oman heimonsa Aegithalidae<\/em>. Se on luonteeltaan seurallinen ja liikkuu pesim\u00e4ajan ulkopuolella parvissa, joissa syksyll\u00e4 voi olla jopa 100 yksil\u00f6\u00e4. Tavallisimpia ovat 10\u201315 yksil\u00f6n vilkkaasti hy\u00f6riv\u00e4t ja vikisev\u00e4t parvet. \u00c4\u00e4ni\u00e4 ovat kirkas ja korkea tiititys, karhea surina ja n\u00e4pp\u00e4ilev\u00e4 ”tek”. Suuresta parvesta kuuluva \u00e4\u00e4ntely on tarkkakorvaiselle unohtumaton kokemus.<\/p>\n

Sen elinymp\u00e4rist\u00f6\u00e4 ovat nuoret lehtimets\u00e4t, erityisesti vesist\u00f6jen reunamets\u00e4t. Nuorten lehtipuuvaltaisten metsien osuus on kasvanut viime vuosikymmenin\u00e4 ja kanta on kasvanut.<\/sup> Pyrst\u00f6tiainen tekee pussimaisen pes\u00e4ns\u00e4 j\u00e4k\u00e4l\u00e4st\u00e4 ja h\u00e4m\u00e4h\u00e4kinverkoista puuhun tai pensaaseen. Muninta alkaa usein jo huhtikuussa, tavallisesti toukokuussa. Pyrst\u00f6tiainen on hy\u00f6nteissy\u00f6j\u00e4<\/a>, joka sy\u00f6 my\u00f6s muita niveljalkaisia ja niiden toukkia. Se on viime vuosina alkanut yh\u00e4 enemm\u00e4n vierailla lintulautojen talipalloilla. (kuva Martti Per\u00e4m\u00e4ki)<\/p>\n

Ruokokerttunen <\/strong>S\u00e4vs\u00e5ngare Acrocephalus schoenobaenus<\/em>
\n<\/strong><\/p>\n

\"\"<\/a>

Ruokokerttunen<\/p><\/div>\n

Pituus 11,5-13 cm. Ruokokerttuset viihtyv\u00e4t kaikenlaisilla kosteikoilla ja rannoilla. Erityisen runsas se on laajoissa j\u00e4rviruovikoissa. Jokivarsilla ja j\u00e4rvien rannoilla se on tavallinen. Muuttoaikoina tavataan my\u00f6s ulkosaariston luodoilla. Aikuisella yksil\u00f6ll\u00e4 on raidallinen ruskea, hieman kirjava selk\u00e4 ja vaalea vatsapuoli. Otsa on luisu ja siin\u00e4 on tyypillinen valkea silm\u00e4kulmajuova. Molemmat sukupuolet ovat ulkon\u00e4\u00f6lt\u00e4\u00e4n samanlaisia, nuorilla linnuilla on rinnasta alasp\u00e4in raidallisuutta, joka katoaa i\u00e4n my\u00f6t\u00e4. Laulu on nopea, s\u00e4ks\u00e4tt\u00e4v\u00e4 ja se katkeaa vihellyksill\u00e4 ja matkimis\u00e4\u00e4nill\u00e4. Kutsu- ja varoitus\u00e4\u00e4ni on kova \u201dts\u00e4k\u201d.<\/p>\n

Pes\u00e4 ruo’oista ja ruohoista tehty. Usein maassa tai matalalla kasvillisuuden k\u00e4tk\u00f6ss\u00e4. Muninta alkaa Etel\u00e4-Suomessa touko\u2013kes\u00e4kuun vaihteessa. Pesii usein kahdesti kes\u00e4ss\u00e4. Ruokokerttunen on hy\u00f6nteisy\u00f6j\u00e4, mutta sille kelpaa my\u00f6s muu ravinto, kuten etanat, h\u00e4m\u00e4h\u00e4kit ja madot. (kuva: Pekka Lehtonen)<\/p>\n

R\u00e4yst\u00e4sp\u00e4\u00e4sky <\/strong>Hussvala Delichon urbica<\/em>
\n<\/strong><\/p>\n

\"\"<\/a>

R\u00e4yst\u00e4sp\u00e4\u00e4sky<\/p><\/div>\n

Pituus 13,5-15 cm.  R\u00e4yst\u00e4sp\u00e4\u00e4sky\u00e4 tavataan enimm\u00e4kseen asutuksen l\u00e4hell\u00e4. Kanta on v\u00e4hentynyt voimakkaasti viime aikoina. Sen voi erottaa haarap\u00e4\u00e4skyst\u00e4<\/a> muun muassa pyrst\u00f6st\u00e4\u00e4n, jonka lovi on lyhyempi. R\u00e4yst\u00e4sp\u00e4\u00e4sky on p\u00e4\u00e4lt\u00e4 sinimusta ja alapuolelta valkoinen. Valkoinen yl\u00e4per\u00e4 on sen paras tuntomerkki. Pyrst\u00f6 on lyhyt ja matalalovinen. Jalat ovat h\u00f6yhenpeitteiset. Lennossa ollessaan lintu lent\u00e4\u00e4 korkealla siipi\u00e4\u00e4n r\u00e4pytellen ja v\u00e4lill\u00e4 sy\u00f6ksyy liukuen alas. \u00c4\u00e4ni on s\u00e4r\u00e4htelev\u00e4 \u201dprit, pritt-pritt\u201d.<\/p>\n

R\u00e4yst\u00e4sp\u00e4\u00e4sky tekee nimens\u00e4 mukaisesti pes\u00e4n yleens\u00e4 r\u00e4yst\u00e4ille. Pes\u00e4 tehd\u00e4\u00e4n savesta ja ruohosta. P\u00e4\u00e4skyt suosivat etenkin ihmisten l\u00e4heisyytt\u00e4 ja aukeita paikkoja. P\u00e4\u00e4skyt tekev\u00e4t pes\u00e4ns\u00e4 syljell\u00e4\u00e4n liimaamalla mudasta, savesta ja ruohosta puolipallon muotoisen kupin. Pes\u00e4 vuorataan h\u00f6yhenill\u00e4 ja heinill\u00e4. Pes\u00e4 on sein\u00e4\u00e4 vasten, kyljess\u00e4 on pieni lentoaukko. Laji on hyvin seurallinen, linnut pesiv\u00e4t vieri vieress\u00e4 kolonioissa. Kes\u00e4st\u00e4 riippuen poikueita on yhdest\u00e4 kahteen. Tavallisten r\u00e4yst\u00e4iden v\u00e4hennetty\u00e4 r\u00e4yst\u00e4sp\u00e4\u00e4sky on sopeutunut pesim\u00e4\u00e4n my\u00f6s esimerkiksi huoltoasemien, varastojen, autolauttojen, lossien katoksiin. R\u00e4yst\u00e4sp\u00e4\u00e4sky on hy\u00f6nteissy\u00f6j\u00e4, joten se saalistaa ilmassa lent\u00e4vi\u00e4 hy\u00f6nteisi\u00e4. (Kuva: Martti Per\u00e4m\u00e4ki)<\/p>\n

Satakieli <\/strong>N\u00e4ktergal Luscinia luscinia<\/em><\/p>\n

\"\"<\/a>

Satakieli<\/p><\/div>\n

Pituus 15-17 cm. Satakieli on tunnettu eritt\u00e4in voimakkaasta laulustaan, joka tyynell\u00e4 s\u00e4\u00e4ll\u00e4 voi vesist\u00f6n ylitse kuulua jopa kilometrien p\u00e4\u00e4h\u00e4n (\u00e4\u00e4nenvoimakkuus parhaimmillaan jopa 100 desibeli\u00e4<\/a>). Usein satakielt\u00e4 on vaikea l\u00f6yt\u00e4\u00e4 puusta vaikka sen \u00e4\u00e4ni kuuluu hyvin. Satakieli on selk\u00e4puolelta tasaisen harmaanruskea ja alhaalta harmaasta vaaleaan. Rinnassa on selv\u00e4\u00e4 tummaa t\u00e4plityst\u00e4. Pyrst\u00f6 on punaruskea ja silm\u00e4 suuri ja tumma. Sukupuolten v\u00e4lill\u00e4 ei ole ulkon\u00e4k\u00f6eroa. Varoitus\u00e4\u00e4ni\u00e4 ovat voimakkaat \u201djiiih\u201d ja kaliseva ratina. Laulu on aktiivisinta toukokuussa ja kes\u00e4kuun alussa. Pesim\u00e4tt\u00f6m\u00e4t koiraat laulavat aktiivisesti juhannukseen<\/a> asti.<\/p>\n

Suomessa<\/a> satakieli levisi voimakkaasti 1900-luvulla. Nykyisell\u00e4\u00e4n lajin asuinalue k\u00e4sitt\u00e4\u00e4 l\u00e4hes koko Etel\u00e4- ja Keski-Suomen aina Oulun<\/a> korkeudella asti. Satakieli el\u00e4\u00e4 tiheiss\u00e4 tuomi<\/a>-, lepp\u00e4<\/a>– ja pajup\u00f6heik\u00f6iss\u00e4<\/a>, joissa se my\u00f6s pesii. Vesist\u00f6n l\u00e4heisyys on perusedellytys. Ravintona ovat madot, hy\u00f6nteiset<\/a> ja toukat. (kuvat: Pekka Lehtonen ja Martti Per\u00e4m\u00e4ki)<\/p>\n

Kuuntele satakielen laulua<\/p>\nhttps:\/\/www.merikarhut.fi\/wp-content\/uploads\/2018\/05\/STE-072-Satakieli-21052018-MP3-PL.mp3<\/a><\/audio>\n

Sinitiainen <\/strong>Bl\u00e5mes Cyanistes caeruleus<\/em>
\n<\/strong><\/p>\n

\"\"<\/a>

Sinitiainen<\/p><\/div>\n

Pituus 10,5-12 cm. Sinitiaisen p\u00e4\u00e4laki ja siivet ovat siniset, selk\u00e4 vihert\u00e4v\u00e4 ja alapuoli keltainen. Naama on valkoinen. Linnulla on musta raita silmien kohdalla. Raita on my\u00f6s yksi sen t\u00e4rkeist\u00e4 tuntomerkeist\u00e4. Etenkin vanhan koiraan sininen v\u00e4ri on hyvin kirkas, naaras on selv\u00e4sti himme\u00e4mm\u00e4n v\u00e4rinen. Ihmissilm\u00e4lle sinisen\u00e4 n\u00e4kyv\u00e4 v\u00e4ri on todellisuudessa ultraviolettia, ja er\u00e4iden tutkimusten mukaan naaraita vieh\u00e4tt\u00e4\u00e4 varsinkin p\u00e4\u00e4laen runsas ultravioletti. Koiras on naarasta hieman kookkaampi. Sinitiaisen laulu on kirkasta, korkeaa helin\u00e4\u00e4, ja koiras kajauttaa sen yleens\u00e4 puun latvasta maaliskuusta alkaen. Kutsu\u00e4\u00e4net ovat korkeita tiitityksi\u00e4, varoitus\u00e4\u00e4ni on k\u00e4he\u00e4\u00e4 s\u00e4rin\u00e4\u00e4.<\/p>\n

Pes\u00e4 on puunkolossa tai p\u00f6nt\u00f6ss\u00e4. Koiraalla voi toisinaan olla kaksi puolisoa, joskus harvoin kolmekin. Ensimm\u00e4inen naaras pyrkii karkottamaan toisen, ja koiras suosii ensimm\u00e4ist\u00e4 poikuetta. Sinitiainen on hy\u00f6dyllinen monille kasveille sy\u00f6m\u00e4ll\u00e4 niit\u00e4 vaivaavia tuhohy\u00f6nteisi\u00e4, kuten kirvoja<\/a>, mutta se sy\u00f6 my\u00f6s itse puiden silmuja ja saattaa repi\u00e4 niit\u00e4 rikki etsiess\u00e4\u00e4n hy\u00f6nteisi\u00e4. Lis\u00e4ksi sinitiaisen ruokavalioon kuuluvat monenlaiset hy\u00f6nteiset ja niiden toukat, h\u00e4m\u00e4h\u00e4kit, siemenet, jyv\u00e4t ja marjat. (kuva: Pekka Lehtonen)<\/p>\n

Siritt\u00e4j\u00e4 <\/strong>Gr\u00f6ns\u00e5ngare Phylloscopus sibilatrix<\/em>
\n<\/strong><\/p>\n

\"\"<\/a>

Siritt\u00e4j\u00e4<\/p><\/div>\n

Pituus 11-12,5 cm. Siritt\u00e4j\u00e4 on jonkin verran suurempi kuin pajulintu, selk\u00e4puolelta vihre\u00e4mpi ja alta puhtaan valkea. Valkoinen alapuoli rajoittuu jyrk\u00e4sti keltaiseen kurkkuun. Sukupuolet ovat samanv\u00e4riset. Laulu<\/a> on tunnusomainen, hele\u00e4 sirin\u00e4, joka alkaa parilla hitaalla ly\u00f6nnill\u00e4 ja kiihtyy loppua kohden: ik\u00e4\u00e4n kuin py\u00f6ritt\u00e4isi pient\u00e4 kolikkoa kovalla alustalla. Usein laulun lomassa kuuluu h\u00f6m\u00f6tiaismainen<\/a> \u201dhyy\u201d. Toisinaan lintu innostuu esitt\u00e4m\u00e4\u00e4n laululentoa. Varoitus\u00e4\u00e4ni on \u201dtj\u00f6\u00f6\u201d.<\/p>\n

Siritt\u00e4j\u00e4t el\u00e4v\u00e4t reheviss\u00e4 korkearunkoisissa lehtimetsiss\u00e4 ja sekametsiss\u00e4, joissa on runsaasti lehtipuita. Pensaskerros ei saa olla tihe\u00e4\u00e4, mutta kentt\u00e4kerroksessa saa mielell\u00e4\u00e4n olla runsaasti sananjalkoja tai saniaisia. Pes\u00e4 on maassa ruohoston k\u00e4tk\u00f6ss\u00e4. Muninta alkaa toukokuun loppupuolella. Siritt\u00e4j\u00e4 on hy\u00f6nteissy\u00f6j\u00e4. (Kuva: Martti Per\u00e4m\u00e4ki)<\/p>\n

Talitiainen<\/strong> Talgoxe Parus major<\/em>
\n<\/strong><\/p>\n

\"\"<\/a>

Talitiainen<\/p><\/div>\n

Pituus 13,5-15 cm.Talitiaisella on keltainen vatsa, sammalenvihre\u00e4 selk\u00e4, siniharmaat siivet ja pyrst\u00f6, kiilt\u00e4v\u00e4n musta p\u00e4\u00e4 ja valkoinen poskilaikku. Siivell\u00e4 on valkoinen siipijuova ja pyrst\u00f6n reunat ovat valkoiset. Rinnasta vatsaan kulkee musta pystyjuova, joka on koiraalla leve\u00e4mpi ja muodostaa vatsan keskelle mustan alueen. Koiraan vatsa on yleens\u00e4 my\u00f6s kirkkaamman keltainen kuin naaraalla, mutta muuten sukupuolet ovat samann\u00e4k\u00f6iset. Nyky\u00e4\u00e4n talitiaisen ti-ti-tyy-laulu on harvinainen, tilalle on tullut lyhyempi ja joskus jopa yksitavuinen \u00e4\u00e4ni, erilaisia muunnoksia esiintyy. Muutoksen syyt\u00e4 ei viel\u00e4 tiedet\u00e4. Ensiksi muutos todettiin kaupungeissa, jolloin arveltiin kaupungin melun muuttaneen laulua, mutta sama muutos on tapahtumassa my\u00f6s maaseudulla. T\u00e4m\u00e4n on arveltu johtuvan siit\u00e4, ett\u00e4 kaupunkien ja maaseudun lintupopulaatiot sekoittuvat kesken\u00e4\u00e4n. Talitiaisella on runsaasti erilaisia \u00e4\u00e4ni\u00e4, kutsu\u00e4\u00e4net ovat kirkkaita ja kuuluvia vihellyksi\u00e4. Varoitus\u00e4\u00e4ni on vihainen, k\u00e4he\u00e4 s\u00e4rin\u00e4.<\/p>\n

Talitiainen lis\u00e4\u00e4ntyy ahkerasti, sill\u00e4 poikueita voi synty\u00e4 kaksikin kes\u00e4ss\u00e4<\/a> ja yhdess\u00e4 poikueessa voi olla 10 poikasta. Talitiainen rakentaa pes\u00e4n rungon aina sein\u00e4sammalesta<\/a>. Talitiainen on kaikkiruokainen. Se sy\u00f6 siemeni\u00e4<\/a>, jyvi\u00e4<\/a> ja kes\u00e4ll\u00e4 hy\u00f6nteisi\u00e4<\/a> ja muita selk\u00e4rangattomia<\/a>. Kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 se sy\u00f6 mielell\u00e4\u00e4n silmuja<\/a> ja versoja<\/a> ja k\u00e4y juomassa lehtipuiden mahlaa<\/a>, (kuva: Pekka Lehtonen)<\/p>\n

Tervap\u00e4\u00e4sky <\/strong>Tornsvala Apus apus<\/em>
\n<\/strong><\/p>\n

\"\"<\/a>

Tervap\u00e4\u00e4sky<\/p><\/div>\n

Pituus 17-18,5 cm. Tervap\u00e4\u00e4sky on kiit\u00e4j\u00e4lintujen<\/a> lahkoon kuuluva nopealentoinen, tumma lintulaji. Se ei ole l\u00e4heist\u00e4 sukua varsinaisille p\u00e4\u00e4skyille<\/a>, vaikka ulkon\u00e4\u00f6lt\u00e4\u00e4n muistuttaakin niit\u00e4. Tervap\u00e4\u00e4skyn \u00e4\u00e4ni on kirkuva, laskeva ”sriiiiii sriiiiii sriiiiiii”. Tervap\u00e4\u00e4skyt viett\u00e4v\u00e4t l\u00e4hes koko el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 lennossa ja ne my\u00f6s sy\u00f6v\u00e4t, parittelevat ja nukkuvat ilmassa eiv\u00e4tk\u00e4 laskeudu maahan vapaaehtoisesti. Nuori tervap\u00e4\u00e4sky viett\u00e4\u00e4 pes\u00e4st\u00e4 l\u00e4hdetty\u00e4\u00e4n el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 ensimm\u00e4iset vuodet kokonaan lennossa ja laskeutuu kiinte\u00e4lle alustalle vasta pesiess\u00e4\u00e4n ensimm\u00e4isen kerran 3\u20134-vuotiaana. Tervap\u00e4\u00e4skyjen alkuper\u00e4ist\u00e4 elinymp\u00e4rist\u00f6\u00e4 ovat syrj\u00e4seutujen koskemattomat mets\u00e4t. Nykyisin suurin osa tervap\u00e4\u00e4skyist\u00e4 pesii kuitenkin kaupungeissa ja taajamissa. Tervap\u00e4\u00e4sky pesii rakennuksissa, puunkoloissa ja linnunp\u00f6nt\u00f6iss\u00e4. Tervap\u00e4\u00e4skyt pariutuvat elini\u00e4kseen ja palaavat pesim\u00e4\u00e4n samaan koloon vuodesta toiseen. Kylmin\u00e4 ja sateisina aikoina poikaset voivat vaipua useaksi p\u00e4iv\u00e4ksi horrostilaan, jossa ne s\u00e4\u00e4st\u00e4v\u00e4t energiaa. Tervap\u00e4\u00e4sky k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ravinnokseen ilmasta saalistettuja hy\u00f6nteisi\u00e4 ja h\u00e4m\u00e4h\u00e4kkej\u00e4. (Kuva: Martti Per\u00e4m\u00e4ki)<\/p>\n

Tiltaltti <\/strong>Grans\u00e5ngare Phylloscopus collybita<\/em>
\n<\/strong><\/p>\n

\"\"<\/a>

Tiltaltti<\/p><\/div>\n

Pituus 10-12 cm. Tiltaltti muistuttaa ulkon\u00e4\u00f6lt\u00e4\u00e4n l\u00e4hisukulaistaan pajulintua<\/a>. Sen tuntee hele\u00e4st\u00e4 laulustaan: \u201dtilt-talt-tilt-talt\u2026\u201d. Lajin kansankielisi\u00e4 nimityksi\u00e4 ovat olleet esimerkiksi tiltti, oluentiputtaja, oluentekij\u00e4 ja juomanlaskija. Tiltaltti on p\u00e4\u00e4lt\u00e4 vihre\u00e4nharmaa, vatsapuolelta vaaleampi, ja silm\u00e4kulmassa on vaaleankeltainen juova. Sill\u00e4 on tummat jalat ja lyhyehk\u00f6 nokka. Usein tiltaltti on eritt\u00e4in vaikea erottaa pajulinnusta<\/a>, mutta kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 se on ruskeampi, suttuisemman oloinen. Siipi on pajulinnun siipe\u00e4 lyhyempi ja py\u00f6re\u00e4mpi. Syksyll\u00e4 tiltaltti on usein hyvin ruskea, ei keltainen kuten pajulintu, ja tumma nokka korostaa tummuutta viel\u00e4 entisest\u00e4\u00e4nkin. Tiltaltti on Suomen toiseksi tai kolmanneksi pienin pesim\u00e4lintu.   Koiras laulaa pitk\u00e4lle kes\u00e4\u00e4n, j\u00e4tt\u00e4en p\u00e4\u00e4asiallisen pesueesta huolehtimisen naaraalle. Tiltaltin elinymp\u00e4rist\u00f6\u00e4 ovat monenlaiset mets\u00e4t, mielell\u00e4\u00e4n rehev\u00e4hk\u00f6t kuusivaltaiset sekamets\u00e4t. Lis\u00e4\u00e4ntyv\u00e4ss\u00e4 m\u00e4\u00e4rin tiltaltteja laulelee my\u00f6s lehtimetsiss\u00e4, puutarhoissa ja omakotitaloalueilla. Syysmuuton aikana viihtyy etenkin ruo\u2019ikoissa ja pensaikoissa. Tiltaltti tekee pes\u00e4ns\u00e4 joko maahan tai matalalle pensaaseen tai risukkoon lehdist\u00e4, ruohosta ja sammalesta. Tiltaltti sy\u00f6 hy\u00f6nteisi\u00e4 ja niiden toukkia sek\u00e4 muita selk\u00e4rangattomia ja matoja sek\u00e4 syksyll\u00e4 my\u00f6s marjoja. (Kuva: Martti Per\u00e4m\u00e4ki)<\/p>\n

T\u00f6yht\u00f6tiainen <\/strong>Tofsmes Parus cristatus<\/em>
\n<\/strong><\/p>\n

\"\"<\/a>

T\u00f6yht\u00f6tiainen<\/p><\/div>\n

Pituus 10,5-12 cm. T\u00e4rkein tuntomerkki on p\u00e4\u00e4ss\u00e4 oleva raidallinen t\u00f6yht\u00f6. Linnun kaulassa on musta rengas. Sel\u00e4st\u00e4 lintu on v\u00e4ritykselt\u00e4\u00e4n harmaanruskea, alapuoli on kellanvalkea. P\u00e4\u00e4 on mustanvalkea. Sukupuolet ovat samanv\u00e4risi\u00e4. \u00c4\u00e4net ovat tiaismaisen hentoja tiitityksi\u00e4. Lajityypillinen \u00e4\u00e4ni on nopea ja reipas \u201dkirririki-kirririki\u2026\u201d. Laulu muistuttaa edell\u00e4 mainittua \u00e4\u00e4nt\u00e4, mutta on voimakkaampaa ja koiras toistelee sit\u00e4 pitkin\u00e4 sarjoina. Laulukausi alkaa jo helmikuun kirkkaina pakkasp\u00e4ivin\u00e4 ja on vilkkaimmillaan maaliskuussa sek\u00e4 huhtikuun alkupuolella ennen pesinn\u00e4n alkamista.<\/p>\n

T\u00f6yht\u00f6tiaisia esiintyy havupuuvaltaisissa metsiss\u00e4. Suosittuja ovat varsinkin vanhat kalliom\u00e4nnik\u00f6t, joissa muuten on niukasti lintuja. Edellytyksen\u00e4 on pes\u00e4puiksi soveltuvien lahopuiden olemassaolo. T\u00f6yht\u00f6tiainen el\u00e4\u00e4 talvisin sekaparvissa muiden tiaisten kanssa jakaen niiden kanssa puun eri osat ravinnonhankintaan. Talvella laji vierailee my\u00f6s lintulaudoilla<\/a>, mutta eksyy harvoin keskikaupungille. T\u00f6yht\u00f6tiaisen pes\u00e4 on tiaisten tapaan kolossa, ja sen korkeus maasta vaihtelee metrist\u00e4 muutamaan metriin, ei kuitenkaan kovin korkealle. Naaras tekee itse kolon lahoon puuhun tai pesii vanhoihin koloihin. T\u00f6yht\u00f6tiaisen ravintona ovat siemenet, katajanmarjat<\/a>, hy\u00f6nteiset ja h\u00e4m\u00e4h\u00e4kit sek\u00e4 tali<\/a> ja muut lintulautojen tarjoomukset, kuten leiv\u00e4nmurut ja kauraryynit. (Kuva: Martti Per\u00e4m\u00e4ki)<\/p>\n

Varpunen <\/strong>Gr\u00e5sparv Passer domesticus<\/em>
\n<\/strong><\/p>\n

\"\"<\/a>

Varpunen, koiras<\/p><\/div>\n

\"\"<\/a>

Varpunen naaras<\/p><\/div>\n

Pituus 14-16 cm. Varpuset ovat viime aikoina h\u00e4vinneet kokonaan monilta perinteisilt\u00e4 esiintymisalueiltaan. Samaan aikaan pikkuvarpunen on lis\u00e4\u00e4ntynyt. Koiras on hieman kookkaampi. Varpusella on tukeva ruumis, suhteellisen suuri p\u00e4\u00e4 ja voimakas nokka. Sill\u00e4 on tuuhea h\u00f6yhenys, ja sen h\u00f6yhenpuku on usein takkuisen ja hoitamattoman n\u00e4k\u00f6inen. Varpusen selk\u00e4 on ruskeans\u00e4vyinen ja voimakkaasti mustaviiruinen. Koirasvarpusella on musta kurkkulappu sek\u00e4 silm\u00e4nseutu, harmaa p\u00e4\u00e4laki ja kastanjanruskeat p\u00e4\u00e4laen sivut. Poski on harmaa ja kaulansivu valkea. Siivell\u00e4 on leve\u00e4 valkoinen siipijuova. Vatsa on harmaa. Naaraalla ja nuorella yksil\u00f6ll\u00e4 on suttuisen ruskean harmaanvalkoinen alapuoli ja likaisenruskea yl\u00e4puoli. Silm\u00e4n takana on yleens\u00e4 selv\u00e4, vaalean likaisenbeige silm\u00e4kulmanjuova. Kes\u00e4ll\u00e4 varpusen nokka on v\u00e4ritykselt\u00e4\u00e4n sinimusta, jalat ruskeat. Talvella taas h\u00f6yhenpuku on vaaleampi ja nokka ruskeankeltainen. Naaraalla ei ole mustaa p\u00e4\u00e4ss\u00e4 tai kaulassa vaan yl\u00e4ruumiissa on ruskehtavia raitoja. Poikaset ovat tummemman ruskeita. Varpusen \u00e4\u00e4nelle on tyypillist\u00e4 lyhytkestoinen ja keskeytykset\u00f6n sirkutus. Varpuset viihtyv\u00e4t parvissa. varpuset sy\u00f6v\u00e4t pelloilla viljaa ja rikkakasvien siemeni\u00e4. Pihatatar<\/a> n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 olevan erityisen suosittu elokuussa. Ruokalistalla ovat my\u00f6s perhoset. Talvella k\u00e4y mielell\u00e4\u00e4n lintulaudalla sy\u00f6den kauraa<\/a> ja auringonkukkaa<\/a>. My\u00f6s marjat kelpaavat. (kuvat: Pekka Lehtonen)<\/p>\n

Viiksitimali <\/strong>Sk\u00e4ggmes Panurus biarmicus<\/em>
\n<\/strong><\/p>\n

\"\"<\/a>

Viiksitimali<\/p><\/div>\n

Pituus 14-15,5 cm. Viiksitimali, vanhalta nimelt\u00e4\u00e4n partatiainen on harvalukuinen ruovikoiden varpuslintu. Viiksitimali levisi Suomeen vasta 1980\u20131990-lukujen taitteessa ja kotiutui nopeasti pesim\u00e4lajistoon. Viiksitimali on helppo tuntea vaaleanruskeasta yleisv\u00e4rist\u00e4 ja pitk\u00e4st\u00e4 pyrst\u00f6st\u00e4. Juhlapukuisella koiraalla on harmaa p\u00e4\u00e4 ja leve\u00e4 musta viiksijuova. Naaras on yksiv\u00e4risempi. \u00c4\u00e4ni on hauska ja napakka \u201dping\u201d tai \u201dpshing\u201d. My\u00f6s surisevia ja napsahtavia \u00e4\u00e4ni\u00e4 on. Laulu on yksinkertainen lyhyt s\u00e4e.<\/p>\n

K\u00e4ytt\u00e4ytymiselt\u00e4\u00e4n viiksitimali on hyvin sosiaalinen. Poikueet ker\u00e4\u00e4ntyv\u00e4t loppukes\u00e4ll\u00e4 suuriksikin parviksi j\u00e4rviruovikoihin<\/a> ja lenn\u00e4htelev\u00e4t tiiviin\u00e4 ryhmin\u00e4 ruovikon yll\u00e4. Viiksitimali on tehokas lis\u00e4\u00e4ntym\u00e4\u00e4n, koska se tekee useita suuria poikueita vuoden aikana. Pes\u00e4 on noin metrin korkeudelle j\u00e4rviruokoihin sidottu pussimainen tai suppilomainen kori. Ravintona ovat hy\u00f6nteiset<\/a> ja h\u00e4m\u00e4h\u00e4kit ja talvella j\u00e4rviruo\u2019on siemenet. (Kuva: Martti Per\u00e4m\u00e4ki)<\/p>\n

Viitakerttunen<\/strong> Busks\u00e5ngare Acrocephalus dumetorum<\/em><\/p>\n

Pituus 12,5-14 cm. Aikuisella yksil\u00f6ll\u00e4 on tasaisen ruskeanvihre\u00e4 selk\u00e4puoli ja vaalea vatsa ja lyhyt silm\u00e4kulmajuova. Lajin voi helposti sekoittaa rytikerttuseen<\/a> ja luhtakerttuseen<\/a>. Viitakerttunen erotetaan helpoiten \u00e4\u00e4nest\u00e4, mutta pukutuntomerkkein\u00e4 toimivat muun muassa vihert\u00e4v\u00e4 s\u00e4vy ja lyhyt k\u00e4sisiiven ulottuma<\/a>. Laulu on taitavaa. Luhtakerttusen lauluun verrattuna viitakerttusella on hyvin rauhallinen tahti; vihellyksi\u00e4 ja lurituksia toistellaan hitaaseen tahtiin, esimerkiksi ”dyy, dyy, dyy.. tsilylitt tsilylitt tvii tvii tvii..”. Laulu sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 paljon matkintoja. Viitakerttusta pidet\u00e4\u00e4n er\u00e4\u00e4n\u00e4 parhaista laululinnuistamme.<\/p>\n

Viihtyy kuivan maan pensaikoissa, esimerkiksi pellonlaidoilla, puutarhoissa, valtaojien varrella ja tienvarsien ryteik\u00f6iss\u00e4. Naaras rakentaa korimaisen, korsien varassa roikkuvan pes\u00e4n muutaman kymmenen senttimetrin korkeudelle johonkin tiheikk\u00f6\u00f6n, esimerkiksi nokkosten ja mesiangervojen<\/a> sekaan. Viitakerttunen on hy\u00f6nteissy\u00f6j\u00e4. (Kuva: Martti Per\u00e4m\u00e4ki)<\/p>\n

V\u00e4st\u00e4r\u00e4kki <\/strong>S\u00e4des\u00e4rla Motacilla alba<\/em>
\n<\/strong><\/p>\n

\"\"<\/a>

V\u00e4st\u00e4r\u00e4kki<\/p><\/div>\n

Pituus 16,5-19 cm.  V\u00e4st\u00e4r\u00e4kki viihtyy vesien \u00e4\u00e4rell\u00e4. Se on pidetty lintu kansanperinteess\u00e4 ja kev\u00e4isin se on ollut odotettu lintu; sen on sanottu tulevan kurkien sel\u00e4ss\u00e4 tai niiden siipien alla. \u201dV\u00e4st\u00e4r\u00e4kist\u00e4 v\u00e4h\u00e4sen\u201d viittaa siihen, ettei en\u00e4\u00e4 ole pitk\u00e4 aika kes\u00e4\u00e4n v\u00e4st\u00e4r\u00e4kkihavainnon j\u00e4lkeen. V\u00e4st\u00e4r\u00e4kill\u00e4 on harmaa selk\u00e4 ja valkea vatsapuoli, p\u00e4\u00e4n etuosa valkoinen ja p\u00e4\u00e4laki musta, samoin kaula. Vanhan koiraan naamassa on enemm\u00e4n valkoista ja p\u00e4\u00e4laella enemm\u00e4n mustaa kuin naaraalla ja nuorilla linnuilla. Pyrst\u00f6 on pitk\u00e4 ja se heiluu lajille tyypillisesti k\u00e4velyn aikana. V\u00e4st\u00e4r\u00e4kin \u00e4\u00e4ni on lyhyt kaksitavuinen \u201dtsi-tsit\u201d ja se \u00e4\u00e4ntelee liikkuessaan jatkuvasti. Laulu<\/em> on hiljaista rupattelevaa lavertelua, jota koiras esitt\u00e4\u00e4 tavallisesti kivell\u00e4 tai talon katolla, hieman muuta ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4 korkeammalla. Pedon tai ihmisen tullessa poikaspes\u00e4n l\u00e4helle emot varoittelevat syd\u00e4nt\u00e4 s\u00e4rkev\u00e4sti tsilputtaen.<\/p>\n

V\u00e4st\u00e4r\u00e4kki\u00e4 tavataan aukeilla alueilla usein l\u00e4hell\u00e4 asutusta tai vett\u00e4. Se suosii paljaita alueita ravinnon haussa, miss\u00e4 se voi my\u00f6s toteuttaa tyypillist\u00e4 liikkumistaan. V\u00e4st\u00e4r\u00e4kki tekee pes\u00e4ns\u00e4 kivimuurien rakoihin ja muihin samankaltaisiin luonnollisiin ja ihmisen tekemiin rakennelmiin. V\u00e4st\u00e4r\u00e4kki on hy\u00f6nteissy\u00f6j\u00e4. Se sy\u00f6 my\u00f6s muita selk\u00e4rangattomia, matoja, \u00e4yri\u00e4isi\u00e4 ja nilvi\u00e4isi\u00e4, sek\u00e4 leiv\u00e4nmuruja ja ruoant\u00e4hteit\u00e4. (Kuva: Martti Per\u00e4m\u00e4ki)<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Haarap\u00e4\u00e4sky Ladusvala Hirundo rustica Pituus 42-50 cm, siipien k\u00e4rkiv\u00e4li 75-87 cm. Haarap\u00e4\u00e4skyn tuntee pitkist\u00e4 pyrst\u00f6sulista. Selk\u00e4 on sinisenmusta, yl\u00e4per\u00e4 ei vaalea, mutta pyrst\u00f6sulissa vaaleita pikkut\u00e4pli\u00e4. Kurkussa ja otsassa on punainen laikku. Pyrst\u00f6n uloimmat sulat ovat huomattavasti sisempi\u00e4 pitemm\u00e4t. Laulu on iloista lirkutusta, joka p\u00e4\u00e4ttyy tukahdutettuun narinaan. Haarap\u00e4\u00e4skyj\u00e4 tapaa kaikkialla merialueillamme. Usein se pesii laiturin rakenteissa. Sen…<\/p>\n

L\u00e4s mera \u2192<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"parent":43095,"menu_order":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","meta":{"_acf_changed":false,"_bbp_topic_count":0,"_bbp_reply_count":0,"_bbp_total_topic_count":0,"_bbp_total_reply_count":0,"_bbp_voice_count":0,"_bbp_anonymous_reply_count":0,"_bbp_topic_count_hidden":0,"_bbp_reply_count_hidden":0,"_bbp_forum_subforum_count":0,"ngg_post_thumbnail":0,"footnotes":""},"class_list":["post-43113","page","type-page","status-publish","hentry"],"acf":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.merikarhut.fi\/sv\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/43113","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.merikarhut.fi\/sv\/wp-json\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.merikarhut.fi\/sv\/wp-json\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.merikarhut.fi\/sv\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.merikarhut.fi\/sv\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=43113"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/www.merikarhut.fi\/sv\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/43113\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":43114,"href":"https:\/\/www.merikarhut.fi\/sv\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/43113\/revisions\/43114"}],"up":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.merikarhut.fi\/sv\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/43095"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.merikarhut.fi\/sv\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=43113"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}