{"id":43111,"date":"2018-05-02T16:37:09","date_gmt":"2018-05-02T13:37:09","guid":{"rendered":"https:\/\/merikarhut.dataseed.fi\/merella-ja-satamissa-svenska\/vastuullisuus\/lintuatlas\/petolinnut\/"},"modified":"2025-04-24T14:28:15","modified_gmt":"2025-04-24T11:28:15","slug":"petolinnut","status":"publish","type":"page","link":"https:\/\/www.merikarhut.fi\/sv\/segling-och-hamnar\/vastuullisuus\/lintuatlas\/petolinnut\/","title":{"rendered":"Petolinnut"},"content":{"rendered":"

Ampuhaukka <\/strong>Stenfalk Falco columbiarus<\/em>
\n<\/strong><\/p>\n

\"\"<\/a>

Ampuhaukka, nuori<\/p><\/div>\n

Pituus 26-33 cm, siipien k\u00e4rkiv\u00e4li 55-69 cm. Ampuhaukka on jalohaukkoihin<\/a> kuuluva pieni petolintu. Naaras on huomattavasti koirasta kookkaampi. Koiras on selk\u00e4puolelta tumman siniharmaa ja vatsapuolelta punaruskea. Naaraat ja nuoret linnut puolestaan ovat selk\u00e4puolelta punaruskeita ja vatsasta valkoisia tummin pilkuin. Siivet ovat lyhyet ja tyvest\u00e4 leve\u00e4t. \u00c4\u00e4ni on kire\u00e4, vaikertava ”kie kie kie”. Etel\u00e4- ja Keski-Suomen harva kanta pesii soilla ja m\u00e4ntyvaltaisilla alueilla, usein my\u00f6s j\u00e4rvien pieniss\u00e4 saarissa. Ampuhaukka saalistaa avomailla, kuten pelloilla, soilla ja hakkuuaukeilla. Jalohaukkojen tapaan ampuhaukkakaan ei itse rakenna pes\u00e4\u00e4. Pes\u00e4paikka voi olla toisten lintujen, kuten variksen, piekanan tai jopa kotkan vanha pes\u00e4. Varsinkin pohjoisessa pes\u00e4 voi olla my\u00f6s kalliojyrk\u00e4nteell\u00e4, tai suuren suon keskelle turvem\u00e4tt\u00e4\u00e4seen raavittu kuoppa. Ampuhaukka saalistaa p\u00e4\u00e4asiassa lintuja, varpuslintuja rastaan kokoisiin asti ja pieni\u00e4 kahlaajia. Sille kelpaavat my\u00f6s pikkujyrsij\u00e4t ja suuret hy\u00f6nteiset kuten sudenkorennot. (Kuva: Martti Per\u00e4m\u00e4ki)<\/p>\n

Kalas\u00e4\u00e4ski <\/strong>Fiskgjuse Pandion haliaetus<\/em>
\n<\/strong><\/p>\n

\"\"<\/a>

Kalas\u00e4\u00e4ski<\/p><\/div>\n

\"\"<\/a>

Kalas\u00e4\u00e4ski, poikanen pes\u00e4ss\u00e4<\/p><\/div>\n

Pituus 52-60 cm, siipien k\u00e4rkiv\u00e4li 152-167 cm. S\u00e4\u00e4ksi eli kalas\u00e4\u00e4ski on suurikokoinen petolintu<\/a>, joka el\u00e4\u00e4 j\u00e4rvialueilla ja merenrannikoilla. Saaristossa levinneisyys rajoittuu sis\u00e4- ja v\u00e4lisaaristoon. S\u00e4\u00e4ksen lajityypillisess\u00e4 lentosiluetissa siivet n\u00e4ytt\u00e4ytyv\u00e4t kapeina, joissa k\u00e4sisiivet ovat pitk\u00e4t. Siipien k\u00e4rjiss\u00e4 on vain nelj\u00e4 harittajaa. S\u00e4\u00e4ksen lyhyt pyrst\u00f6 on melko tasap\u00e4inen. Liidon aikana s\u00e4\u00e4ksi pit\u00e4\u00e4 siipi\u00e4 kulmalla, jolloin siiventaipeet ty\u00f6ntyv\u00e4t eteen. Edest\u00e4 p\u00e4in n\u00e4htyn\u00e4 siivet n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t olevan pehme\u00e4sti alasp\u00e4in kuperat. S\u00e4\u00e4ksen h\u00f6yhenpuku on alapuolelta p\u00e4\u00e4osin valkea ja selk\u00e4puolelta tummanruskea. Rinnassa s\u00e4\u00e4ksell\u00e4 on vaihtelevan yhtenev\u00e4 ruskea rintavy\u00f6, joka naaraalla on keskim\u00e4\u00e4rin laajempi ja tummempi kuin koiraalla. S\u00e4\u00e4ksi p\u00e4\u00e4stelee soidinlennnon aikana valittavia, piipitt\u00e4v\u00e4lt\u00e4kin kuulostavia vihellyksi\u00e4 \u201dj-ilp j-ilp j-ilp…\u201d. Varoitus\u00e4\u00e4ni, jota s\u00e4\u00e4ksi k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 usein lent\u00e4ess\u00e4\u00e4n, on ter\u00e4v\u00e4n kuuloinen \u201dkju-kju-kju-…\u201d. Kutsu\u00e4\u00e4ni on lyhyt ja selke\u00e4sti kuuluva vihellys \u201dpjyp\u201d.<\/p>\n

S\u00e4\u00e4ksi tekee pes\u00e4ns\u00e4 paikkaan, josta on hyv\u00e4 n\u00e4kyvyys, tyypillisesti ison m\u00e4nnyn latvaan korkealle kalliolle tai suon laitaan. Laji pesii my\u00f6s laivareitin linjamerkin p\u00e4\u00e4lle. N\u00e4kyvyytt\u00e4kin ehk\u00e4 t\u00e4rke\u00e4mpi tekij\u00e4 pes\u00e4paikan valinnassa on esteet\u00f6n lentomahdollisuus itse pes\u00e4lle. Pes\u00e4paikkapula on yksi merkitt\u00e4vimmist\u00e4 s\u00e4\u00e4kseen kohdistuvista uhista. S\u00e4\u00e4ksen suojelemiseksi ihminen onkin tehnyt ikim\u00e4ntyjen v\u00e4hentyess\u00e4 tekopesi\u00e4 tukevaksi pesimisalustaksi. S\u00e4\u00e4ksen pes\u00e4puu on luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettu.  S\u00e4\u00e4ksi sy\u00f6 mit\u00e4 tahansa saatavilla olevia kaloja. S\u00e4\u00e4ksi saalistaa lekuttelemalla 10\u201330 metrin korkeudella ilmassa, josta sy\u00f6ksyy kalan kimppuun. Etel\u00e4-Suomessa yleisimpi\u00e4 saalislajeja ovat monet s\u00e4rkikalat, joista lahna<\/a> on monin paikoin erityisesti kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 kutuaikana yleisin. S\u00e4\u00e4ksen saaliskalojen keski- ja ihannekoko on noin 300 grammaa. (Kuva: Martti Per\u00e4m\u00e4ki)<\/p>\n

Kanahaukka <\/strong>Duvh\u00f6k  Accipiter gentilis<\/em>
\n<\/strong><\/p>\n

\"\"<\/a>

Kanahaukka<\/p><\/div>\n

\"\"<\/a>

Kanahaukka, nuori<\/p><\/div>\n

Pituus 49-56 cm, siipien k\u00e4rkiv\u00e4li 58-64 cm. Kanahaukka on roteva ja pitk\u00e4pyrst\u00f6inen keskikokoinen petolintu. Aikuinen kanahaukka on selk\u00e4puolelta tummanharmaa. Valkealla vatsapuolella sill\u00e4 on harmaita poikkiraitoja. Silm\u00e4kulmajuova on valkoinen ja selke\u00e4. Nuori kanahaukka on p\u00e4\u00e4lt\u00e4 tumman harmaanruskea ja vaalealla vatsapuolella ruskeita pitkitt\u00e4israitoja. Naaras on selv\u00e4sti koirasta isompi ja rotevampi. Kanahaukan \u00e4\u00e4ni on kja-kja-kja…<\/em>-kaklatus. Poikasten kerjuu\u00e4\u00e4ni on piii-lih<\/em>-kiljunta. \u00c4\u00e4net muistuttavat varpushaukan<\/a> \u00e4\u00e4ni\u00e4, mutta ovat karkeampia, voimakkaampia ja villimpi\u00e4. Kanahaukka rakentaa suuren pes\u00e4ns\u00e4 puuhun, usein m\u00e4ntyyn<\/a> tai kuuseen<\/a>. Pes\u00e4 sijaitsee noin 10-16 metrin korkeudella. Kanahaukka k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ravinnokseen lintuja ja nis\u00e4kk\u00e4it\u00e4. Tavallisia saalisel\u00e4imi\u00e4 ovat varislinnut, kyyhkyt, kanalinnut, rastaat<\/a>, oravat<\/a> ja j\u00e4nikset<\/a>. Kanahaukka etsii saalista usein korkealla kaarrellen. (Kuva: Martti Per\u00e4m\u00e4ki)<\/p>\n

Maakotka <\/strong>Kungs\u00f6rn  Aquila chrysaetos<\/em><\/p>\n

\"\"<\/a>

Maakotka<\/p><\/div>\n

Pituus 40-47 cm, siipien k\u00e4rkiv\u00e4li 65-72 cm. Maakotka eli kotka on haukkojen<\/a> heimoon kuuluva p\u00e4iv\u00e4petolintu<\/a>. Muita paikallisia suomalaisia rinnakkaisnimityksi\u00e4 linnulle ovat mm. kokko, maakokko ja isokokko. Maakotka on Suomen suurimpia petolintuja merikotkan ohella. Sen v\u00e4ritys on ruskea, ja naaras on koirasta vaaleampi. Merikotkasta sen erottaa v\u00e4hemm\u00e4n jykev\u00e4n nokan ja pitk\u00e4n pyrst\u00f6n perusteella. Siivet kapenevat hieman ruumista kohti ja k\u00e4sisiiven sis\u00e4osasta, mink\u00e4 vuoksi siiven takareuna on loivasti S:n muotoinen ja lentosiluetti lajityypillinen. Selvimmin t\u00e4m\u00e4 piirre n\u00e4kyy nuorilla kotkilla. Lento on voimakasta, jossa vuorottelevat usein 6\u20138 melko syv\u00e4\u00e4 siiveniskua ja 1\u20132 sekunnin kestoinen liito. Lentorata on suora. Kotkan kaarrellessa ja usein liit\u00e4ess\u00e4kin siivet ovat tyypillisesti loivassa V-asennossa. Toisinaan se liit\u00e4\u00e4 my\u00f6s siivet suorempina tai antaa niiden jopa hieman roikkua. Vanhan maakotkan puku on nuoreen verrattuna vaaleamman ruskea ja sen p\u00e4\u00e4 ja niska ovat v\u00e4ritykselt\u00e4\u00e4n kullankeltaiset. Maakotka \u00e4\u00e4ntelee harvoin. Joskus se viheltelee valittavan kuuloisesti \u201dklyyh\u201d, p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 kilahtavan kuuloisen \u00e4\u00e4nen \u201dkjak\u201d tai kaklattaa hieman lokkimaisesti. Nuoret yksil\u00f6t ja naaraat saattavat piipitt\u00e4\u00e4 ja kerj\u00e4t\u00e4 kaksitavuisella \u201dpi-tjulp\u201d -\u00e4\u00e4nell\u00e4. Maakotkan ravinto koostuu enimm\u00e4kseen linnuista ja nis\u00e4kk\u00e4ist\u00e4, mutta se saattaa pyydyst\u00e4\u00e4 my\u00f6s kaloja ja k\u00e4\u00e4rmeit\u00e4. Maakotkia tapaa merikotkien ohella talvisilla haaskaruokintapaikoilla, joiden avulla on pelastettu monet nuoret kotkat n\u00e4lk\u00e4kuolemalta ensimm\u00e4isin\u00e4 elinvuosinaan. (kuva: Pekka Lehtonen)<\/p>\n

Mehil\u00e4ishaukka <\/strong>Bivr\u00e5k Pernis apivorus<\/em>
\n<\/strong><\/p>\n

\"\"<\/a>

Mehil\u00e4ishaukka, vaalea muoto<\/p><\/div>\n

\"\"<\/a>

Mehil\u00e4ishaukka pes\u00e4ll\u00e4<\/p><\/div>\n

Pituus 52-59 cm, siipien k\u00e4rkiv\u00e4li 113-135 cm. Mehil\u00e4ishaukkaa on usein vaikea erottaa hiirihaukasta, sill\u00e4 ne ovat samankokoisia, mutta mehil\u00e4ishaukan kaula on pitempi ja kapeampi, p\u00e4\u00e4 ty\u00f6ntyy k\u00e4kim\u00e4isesti eteen, pyrst\u00f6 on pitempi ja sen kulmat ovat py\u00f6ristyneet. Se kaartelee siivet vaakatasossa, liidossa heikosti kuperina, siiventaipeet eteenty\u00f6nnettyin\u00e4. Siipien takareuna on suorempi, ja siivet ovat laattamaisemmat kuin hiirihaukalla. Koiras on p\u00e4\u00e4lt\u00e4 himme\u00e4nharmaa, naaras on harmaanruskea. K\u00e4sisulat ovat osittain l\u00e4pikuultavat, ja vatsan v\u00e4ri on hyvin vaihteleva miltei tummanruskeasta l\u00e4hes valkoiseen. Pyrst\u00f6n juovitus on lajityypillinen: k\u00e4rjess\u00e4 on yksi leve\u00e4 juova ja tyvell\u00e4 kaksi kapeaa. Alapuolella on isoja poikittaislaikkuja, jotka ulottuvat siiville ja muodostavat pitkitt\u00e4isjuovia. Koirailla on harmaampi p\u00e4\u00e4 kuin naarailla . Aikuisen silm\u00e4 on keltainen, nuorella taasen tumma. Sen \u00e4\u00e4ni on hele\u00e4, vaimea naukuva vihellys ”pii-ly”, hieman kirskuvampi kuin hiirihaukalla.<\/p>\n

Mehil\u00e4ishaukka viihtyy vaihtelevassa maisemassa, jossa sekamets\u00e4 vuorottelee peltojen ja niittyjen kanssa. Se kaipaa pes\u00e4paikaltaan puskaisuutta eik\u00e4 sied\u00e4 mets\u00e4n harvennusta. Mehil\u00e4ishaukka pesii vanhoissa metsiss\u00e4 usein peltoaukeiden l\u00e4hettyvill\u00e4. Pes\u00e4 on suuressa puussa, usein kuusessa, jonkin muun lajin vanhassa pes\u00e4ss\u00e4. Mehil\u00e4ishaukan ravintoa ovat p\u00e4\u00e4asiassa hy\u00f6nteiset<\/a>, mutta my\u00f6s linnunpoikaset, sammakot yms. Poikaset ruokitaan suureksi osaksi ampiaisen tai mehil\u00e4isen toukilla. (Kuvat: Martti Per\u00e4m\u00e4ki ja Pekka Lehtonen)<\/p>\n

Merikotka<\/strong> Havs\u00f6rn Haliaeetus albicilla<\/em><\/p>\n

\"\"<\/a>

Merikotka<\/p><\/div>\n

Pituus 76-94 cm, siipien k\u00e4rkiv\u00e4li 190-240 cm. Merikotka on suuri p\u00e4iv\u00e4petolintu, jonka siivet ovat pitk\u00e4t ja leve\u00e4t. Siipien k\u00e4rjiss\u00e4 olevat sulat muodostavat pitk\u00e4t harittajat, jotka voivat olla 60 cm pitk\u00e4t. Sen pyrst\u00f6 on melko lyhyt ja on muodoltaan tylp\u00e4n kolmiomainen. Melko varma keino erottaa merikotka ja Suomen toinen suuri petolintu, maakotka<\/a>, toisistaan onkin juuri pyrst\u00f6. Maakotkan pyrst\u00f6 on nimitt\u00e4in huomattavasti pitempi kuin merikotkan. Merikotkan p\u00e4\u00e4 ja pyrst\u00f6 ovat vaaleammat kuin muu h\u00f6yhenpeite, pyrst\u00f6 vaalenee linnun vanhetessa ja on lopulta t\u00e4ysin valkea. Yli kahdeksanvuotiailla linnuilla p\u00e4\u00e4 on l\u00e4hes kermanvalkoinen. Nokka on nuorella linnulla tumma, vanhalla t\u00e4ysin keltainen.<\/p>\n

Merikotkakanta taantui 1800-luvun lopulla voimakkaasti vainon vuoksi. Heikoimmillaan kanta oli 1920-luvulla, jonka j\u00e4lkeen laji runsastui. Kanta k\u00e4rsi ymp\u00e4rist\u00f6myrkyist\u00e4 1960- ja 1970-luvuilla ja laji k\u00e4vi Suomessa jo sukupuuton partaalla. 1975 Suomessa varttui vain nelj\u00e4 merikotkan poikasta. Talviruokinnan ansiosta kanta on uudelleen elpynyt, ja vuonna 2016 luku oli 468. Merikotka on yksi onnistuneen luonnonsuojelun symboleista. (kuva: Yrj\u00f6 Julin)<\/p>\n

Nuolihaukka L\u00e4rkfalk Falco subbuteo<\/em><\/strong><\/p>\n

\"\"<\/a>

Nuolihaukka<\/p><\/div>\n

Pituus 29-35 cm, siipien k\u00e4rkiv\u00e4li 70-84 cm. Tummanharmaa selk\u00e4 ja siivet, valkea leuka, tumma ”kyp\u00e4r\u00e4 ”p\u00e4\u00e4ss\u00e4. Vatsapuoli valkoruskeapilkullinen. Sill\u00e4 on punertavat ”alushousut” jotka n\u00e4kyv\u00e4t linnun istuessa. Nuoret yksil\u00f6t ovat ruskeampia. Suomessa sit\u00e4 tavataan Etel\u00e4- ja It\u00e4-Suomessa Rovaniemelle saakka; pohjoisempana sen paikan vie pienempi ampuhaukka<\/a>. Kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 ensimm\u00e4iset muuttajat saapuvat huhtikuun lopulla, p\u00e4\u00e4osa toukokuun aikana. Syysmuutto tapahtuu elo\u2013syyskuussa. Nuolihaukka pesii valoisissa metsiss\u00e4, usein rantojen ja saarien harvoissa m\u00e4nnik\u00f6iss\u00e4. Saalistelee j\u00e4rven- ja merenlahdilla, peltoaukeilla ja rannoilla. Pes\u00e4paikoilla kuuluu alinomaa k\u00e4enpiikamainen kimitys. Nuolihaukka rakentaa pes\u00e4ns\u00e4 korjailemalla jonkun muun, esimerkiksi variksen<\/a>, vanhaa pes\u00e4\u00e4. Nuolihaukka voi my\u00f6s asettautua pesim\u00e4\u00e4n ihmisen rakentamaan tekopes\u00e4\u00e4n. Nuolihaukka on taitava ja nopea lent\u00e4j\u00e4, ja nappaa jopa p\u00e4\u00e4skysi\u00e4 lennosta. Se sy\u00f6 my\u00f6s isoja hy\u00f6nteisi\u00e4 kuten sudenkorentoja. Poikasia ruokitaan p\u00e4\u00e4asiassa pikkulinnuilla. (Kuva: Martti Per\u00e4m\u00e4ki)<\/p>\n

Varpushaukka <\/strong>Sparvh\u00f6k  Accipiter nisus<\/em>
\n<\/strong><\/p>\n

\"\"<\/a>

Varpushaukka<\/p><\/div>\n

\"\"<\/a>

Varpushaukka, lento<\/p><\/div>\n

Pituus 29-34 cm, siipien k\u00e4rkiv\u00e4li 35-41 cm. Varpushaukka on pienikokoinen p\u00e4iv\u00e4petolintu<\/a>. Naaras on koirasta isompi; sen voi sekoittaa koiraspuoliseen kanahaukkaan<\/a>, mutta kanahaukka on rotevampi, varpushaukka solakampi. Koiras on siniharmaa selk\u00e4puolelta ja punaruskearaitainen vatsapuolelta. \u00c4\u00e4ni on kimakkaa kimityst\u00e4, koiraan \u00e4\u00e4ni on korkeampi kuin naaraan. \u00c4\u00e4ni muistuttaa kanahaukan \u00e4\u00e4nt\u00e4, mutta on selv\u00e4sti korkeampaa ja nopeampaa. Varpushaukka saalistaa sek\u00e4 mets\u00e4ss\u00e4 ett\u00e4 asutuksen l\u00e4hist\u00f6ll\u00e4. Laajoja avomaita se v\u00e4lttelee, koska mets\u00e4stystaktiikkaan kuuluu saaliin yll\u00e4tt\u00e4minen. Pesim\u00e4ymp\u00e4rist\u00f6n\u00e4 on tihe\u00e4 mets\u00e4, mielell\u00e4\u00e4n soistunut tai korpi.<\/p>\n

Varpushaukka rakentaa joka kes\u00e4 uuden pes\u00e4n risuista puuhun, l\u00e4hes aina kuuseen, joskus m\u00e4ntyyn. Pes\u00e4n korkeus maasta on 5\u201310 m. Varpushaukan pesim\u00e4piirill\u00e4 on useita saaliink\u00e4sittelypaikkoja, tavallisesti m\u00e4tt\u00e4it\u00e4 tai kantoja, joilla voi olla suuria m\u00e4\u00e4ri\u00e4 saalislintujen h\u00f6yheni\u00e4. Varpushaukka mets\u00e4st\u00e4\u00e4 lintuja hippi\u00e4isen kokoisista jopa harakoihin ja kyyhkyihin. Saalistaa jonkin verran my\u00f6s pikkujyrsij\u00f6it\u00e4. Varpushaukka voi tulla kaupunkiinkin sieppaamaan lintulaudan ruokavieraita. (Kuva: Martti Per\u00e4m\u00e4ki)<\/p>\n

Lehtop\u00f6ll\u00f6 <\/strong>Kattuggla Strix aluco<\/em>
\n<\/strong><\/p>\n

\"\"<\/a>

Lehtop\u00f6ll\u00f6<\/p><\/div>\n

\"\"<\/a>

Lehtop\u00f6ll\u00f6, poikaset<\/p><\/div>\n

Pituus 37-43 cm, siipien k\u00e4rkiv\u00e4li 81-96 cm. Siit\u00e4 on aiemmin suomeksi k\u00e4ytetty nimi\u00e4 kissap\u00f6ll\u00f6 ja y\u00f6p\u00f6ll\u00f6. Nimens\u00e4 mukaisesti lehtop\u00f6ll\u00f6 arvostaa lehtometsi\u00e4<\/a> ja niiden lomassa levitt\u00e4ytyvi\u00e4 peltoja<\/a>, laidunmaita<\/a> ja rantaniittyj\u00e4<\/a>. Usein se asustaa kartanoiden<\/a> ja taajamien puistoissa. Syksyisill\u00e4 vaelluksillaan nuoret p\u00f6ll\u00f6t voivat joskus harvoin harhautua ulkosaaristoon saakka. Naaman keskell\u00e4 on musta, pysty otsajuova. Lehtop\u00f6ll\u00f6j\u00e4 on Suomessa kahta v\u00e4rimuotoa, joista aiemmin oli yleisempi harmaa ja harvinaisempi punertavan ruskea. Lehtop\u00f6ll\u00f6 on y\u00f6- ja h\u00e4m\u00e4r\u00e4lintu, joka p\u00e4ivisin nukkuu tavallisesti kuusen oksalla. Poikasten l\u00e4hdetty\u00e4 pes\u00e4st\u00e4 emot vartioivat niit\u00e4 ja ovat aktiivisia my\u00f6s p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4. Soidinhuuto on erikoinen ja voi kuulostaa hivenen kammottavalta: korkea huu, sitten tauko ja v\u00e4r\u00e4j\u00e4v\u00e4\u00e4 huutoa. Lintu voi my\u00f6s parkua. \u201dUuh\u201d- tai \u201dAah\u201d-huudot ovat muulloinkin kuin soidinaikaan hyv\u00e4 tuntomerkki.<\/p>\n

Lehtop\u00f6ll\u00f6 on kolopesij\u00e4. Luonnonkoloista suosituimpia ovat erityisesti vanhojen tammien<\/a> oksien lahottua ja pudottua syntyneet, joskus syv\u00e4tkin onkalot.  Suosituin pes\u00e4paikka on suurikokoinen linnunp\u00f6ntt\u00f6<\/a> tai uuttu. Lehtop\u00f6ll\u00f6 on monipuolinen lihansy\u00f6j\u00e4. Jyrsij\u00e4t<\/a> ja p\u00e4\u00e4st\u00e4iset<\/a> ovat sen p\u00e4\u00e4ravintoa, kuten muidenkin p\u00f6ll\u00f6jen, mutta se sy\u00f6 paljon my\u00f6s lintuja<\/a>, sammakoita, isoja hy\u00f6nteisi\u00e4<\/a>, jopa kaloja<\/a> ja matoja<\/a>. (Kuva: Martti Per\u00e4m\u00e4ki)<\/p>\n

Sarvip\u00f6ll\u00f6 <\/strong>Hornuggla Asio otus<\/em>
\n<\/strong><\/p>\n

\"\"<\/a>

Sarvip\u00f6ll\u00f6<\/p><\/div>\n

\"\"<\/a>

Sarvip\u00f6ll\u00f6, poikaset<\/p><\/div>\n

Pituus 31-37 cm, siipien k\u00e4rkiv\u00e4li 86-98 cm.  Pystyt ”sarvet” eli kaksi p\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4ll\u00e4 sijaitsevaa h\u00f6yhentupsua ovat erinomainen tuntomerkki. Samann\u00e4k\u00f6iseen suop\u00f6ll\u00f6\u00f6n<\/a> ovat eroina mm. oranssit silm\u00e4t, lennossa viirukas vatsapuoli, siiven takareunasta puuttuu valkoinen reunus ja pyrst\u00f6n tummat juovat ovat kapeita. Sen \u00e4\u00e4ni on noin kolmen sekunnin tasaisin v\u00e4lein toistuva matala \u201dhuu\u201d-\u00e4\u00e4ni. Varoitus\u00e4\u00e4ni\u00e4 ovat nokan naputtelu ja erilaiset k\u00e4he\u00e4t vinkunat sek\u00e4 haukkumiset. Sarvip\u00f6ll\u00f6n laulu sarja on yksiosaista, hyvin matalia ”uh” huhuiluja, jotka toistuvat 2\u00bd sekunnin v\u00e4lein. Poikasten kerjuu\u00e4\u00e4ni on hyvin voimakas, ”syd\u00e4nt\u00e4s\u00e4rkev\u00e4”, kaksiosainen ja lopussa laskeva, venytetty, valittava ”pii-eh”, joka kuuluu yli 1 km:n p\u00e4\u00e4h\u00e4n.<\/p>\n

Havupuuvaltaisen mets\u00e4nreunan tai mets\u00e4saaren pesim\u00e4lintu. Vanha variksen<\/a> pes\u00e4 on sille mieleinen pes\u00e4paikka. Pesii tavallisesti vanhassa variksen tai harakan<\/a> pes\u00e4ss\u00e4. Sarvip\u00f6ll\u00f6 sy\u00f6 l\u00e4hes pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n pikkujyrsij\u00f6it\u00e4, p\u00e4\u00e4asiassa peltomyyri\u00e4<\/a> ja mets\u00e4hiiri\u00e4<\/a>. Lintuja ravinnosta on vain pieni osa. (kuvat Juhana Lehtonen ja Martti Per\u00e4m\u00e4ki)<\/p>\n

Varpusp\u00f6ll\u00f6 <\/strong>Sparvuggla Glaucidium passerinum<\/em>
\n<\/strong><\/p>\n

\"\"<\/a>

Varpusp\u00f6ll\u00f6<\/p><\/div>\n

Pituus 15-19 cm, siipien k\u00e4rkiv\u00e4li 32-39 cm. Varpusp\u00f6ll\u00f6 on Euroopan pienin p\u00f6ll\u00f6<\/a>, kooltaan vain hieman punatulkkua suurempi. Varpusp\u00f6ll\u00f6n p\u00e4\u00e4 on suhteellisen pieni ja pyrst\u00f6 hyvin lyhyt. Selk\u00e4puoli on l\u00e4mpim\u00e4n tumman ruskea ja kauttaaltaan kellanvalkoisten pilkkujen kirjoma. Vatsapuoli on valkeahko ja ruskeajuovainen. Naamassa on valkeiden ja ruskeiden pilkkujen muodostamia samankeskisi\u00e4 renkaita ja \u201dkulmakarvat\u201d ovat valkoiset. Varpusp\u00f6ll\u00f6n koivet ovat h\u00f6yhenpeitteiset, kynnet tummanruskeat, nokka ja silm\u00e4n v\u00e4rikalvo ovat keltaiset. Yl\u00e4puolelta l\u00e4mpim\u00e4n ruskea, valkopilkkuinen, alapuolelta valkeahko, ruskeajuovainen. P\u00e4\u00e4 melko pieni. Varpusp\u00f6ll\u00f6 on paikka- ja vaelluslintu. Vaellukset lyhyit\u00e4, ilmestyv\u00e4t asutuksen piiriin syyskuusta alkaen, palaavat reviireilleen maaliskuussa. \u00c4\u00e4ni on punatulkkumainen vihellys, jota toistaa sekunnin v\u00e4lein. Pes\u00e4 on kolossa tai p\u00f6nt\u00f6ss\u00e4. Ravintona ovat pikkujyrsij\u00e4t ja linnut. Jos ravintoa on runsaasti, varastoi ylim\u00e4\u00e4r\u00e4isen saaliin p\u00f6ntt\u00f6ihin. (kuva: Martti Per\u00e4m\u00e4ki)<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Ampuhaukka Stenfalk Falco columbiarus Pituus 26-33 cm, siipien k\u00e4rkiv\u00e4li 55-69 cm. Ampuhaukka on jalohaukkoihin kuuluva pieni petolintu. Naaras on huomattavasti koirasta kookkaampi. Koiras on selk\u00e4puolelta tumman siniharmaa ja vatsapuolelta punaruskea. Naaraat ja nuoret linnut puolestaan ovat selk\u00e4puolelta punaruskeita ja vatsasta valkoisia tummin pilkuin. Siivet ovat lyhyet ja tyvest\u00e4 leve\u00e4t. \u00c4\u00e4ni on kire\u00e4, vaikertava ”kie kie kie”. Etel\u00e4- ja…<\/p>\n

L\u00e4s mera \u2192<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"parent":43095,"menu_order":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","meta":{"_acf_changed":false,"_bbp_topic_count":0,"_bbp_reply_count":0,"_bbp_total_topic_count":0,"_bbp_total_reply_count":0,"_bbp_voice_count":0,"_bbp_anonymous_reply_count":0,"_bbp_topic_count_hidden":0,"_bbp_reply_count_hidden":0,"_bbp_forum_subforum_count":0,"ngg_post_thumbnail":0,"footnotes":""},"class_list":["post-43111","page","type-page","status-publish","hentry"],"acf":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.merikarhut.fi\/sv\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/43111","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.merikarhut.fi\/sv\/wp-json\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.merikarhut.fi\/sv\/wp-json\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.merikarhut.fi\/sv\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.merikarhut.fi\/sv\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=43111"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/www.merikarhut.fi\/sv\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/43111\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":43112,"href":"https:\/\/www.merikarhut.fi\/sv\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/43111\/revisions\/43112"}],"up":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.merikarhut.fi\/sv\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/43095"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.merikarhut.fi\/sv\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=43111"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}