{"id":43107,"date":"2018-05-02T16:29:41","date_gmt":"2018-05-02T13:29:41","guid":{"rendered":"https:\/\/merikarhut.dataseed.fi\/merella-ja-satamissa-svenska\/vastuullisuus\/lintuatlas\/kahlaajat\/"},"modified":"2025-04-24T14:27:21","modified_gmt":"2025-04-24T11:27:21","slug":"kahlaajat","status":"publish","type":"page","link":"https:\/\/www.merikarhut.fi\/sv\/segling-och-hamnar\/vastuullisuus\/lintuatlas\/kahlaajat\/","title":{"rendered":"Kahlaajat"},"content":{"rendered":"

Karikukko <\/strong>Roskarl  Arenaria interpres<\/em><\/p>\n

\"\"<\/a>

Karikukko<\/p><\/div>\n

Pituus 21-24 cm, siipien k\u00e4rkiv\u00e4li 43-49 cm. Karikukolla on musta-valko-oranssin kirjava h\u00f6yhenpeite ja lyhyet oranssit jalat. \u00c4\u00e4ni on helppo oppia tuntemaan, se on voimakas kitisev\u00e4 \u00e4\u00e4nisarja. Sukupuolet ovat l\u00e4hes samann\u00e4k\u00f6isi\u00e4, ja ne voi erottaa pesim\u00e4aikana siit\u00e4, ett\u00e4 koiraan p\u00e4\u00e4nseudun mustavalkoiset kuviot ovat selke\u00e4mpi\u00e4 ja jyrkk\u00e4rajaisempia kuin naaraan. Karikukko viihtyy ulkosaaristossa tiira- ja\/tai lokkiyhdyskunnissa. Parhaissa tiirayhdyskunnissa voi pesi\u00e4 useita pareja karikukkoja. Sis\u00e4saaristosta laji on nykyisin l\u00e4hes kadonnut. Muutamia pareja pesii sis\u00e4maan suurimmilla j\u00e4rvill\u00e4.<\/p>\n

Karikukko on yksiavioinen reviirilintu. Pes\u00e4 on maassa, tavallisesti hyvin piilossa kiven alla, ruohotuppaassa tai kallionhalkeamassa. Vihert\u00e4vi\u00e4, ruskeakiemuraisia munia<\/a> on tavallisesti 4. Poikaset kuoriutuvat yht\u00e4aikaisesti, Emot varoittelevat eritt\u00e4in \u00e4\u00e4nekk\u00e4\u00e4sti poikasaikana.<\/p>\n

Karikukot sy\u00f6v\u00e4t selk\u00e4rangattomia, matoja ja \u00e4yri\u00e4isi\u00e4, joskus my\u00f6s kasvisravintoa. Ry\u00f6st\u00e4\u00e4 tiiranpesist\u00e4 munia, mist\u00e4 syyst\u00e4 pit\u00e4isi v\u00e4ltt\u00e4\u00e4 nousemista tiiraluodoille touko-kes\u00e4kuussa. (kuva: Wilhelm Wadstein)<\/p>\n

Liro <\/strong>Gr\u00f6nbena Tringa glareola<\/em>
\n<\/strong><\/p>\n

\"\"<\/a>

Liro<\/p><\/div>\n

Pituus 18-21 cm, siipien k\u00e4rkiv\u00e4li 35-39 cm. Liro se on Suomen runsaslukuisin kahlaaja. Merialueillamme niit\u00e4 n\u00e4kee muuttoaikaan huhti-toukokuussa ja syysmuuton aikaan, joka alkaa jo kes\u00e4kuun puoliv\u00e4liss\u00e4 ja p\u00e4\u00e4ttyy syyskuussa. Liro on p\u00e4\u00e4lt\u00e4 harmaanruskea vaalein t\u00e4plin, vatsa on valkoinen ja kaula sek\u00e4 p\u00e4\u00e4 harmahtavat. Nokka on suora ja kahlaajan nokaksi keskimittainen, koivet ovat pitk\u00e4t ja kellert\u00e4v\u00e4t. Yl\u00e4per\u00e4 on valkoinen ja pyrst\u00f6ss\u00e4 on kapeita tummia raitoja. Liro on nopea ja hermostuneen oloinen liikkeiss\u00e4\u00e4n. Kutsu\u00e4\u00e4nikin on h\u00e4t\u00e4isen kuuloinen \u2019jih-jih\u2019. Varoittelee loputtomalla \u2019kip-kip\u2019 \u00e4\u00e4nisarjalla. Laulunsa se esitt\u00e4\u00e4 tavallisesti soidinlennossa, ja siit\u00e4 laji on saanut nimens\u00e4: \u2019liro-liro-liro…\u2019.<\/p>\n

Pes\u00e4 on tavallisesti maassa esimerkiksi saram\u00e4tt\u00e4\u00e4ss\u00e4. Joskus pesii matalalla puussa olevaan vanhaan rastaanpes\u00e4\u00e4n. Munia<\/a> on 4, joita molemmat emot hautovat noin 3 viikkoa. Naaras j\u00e4tt\u00e4\u00e4 hautomisen koiraan huoleksi haudonnan loppuvaiheessa. Kummatkin puolisot hoitavat poikasia aluksi, mutta pian naaras j\u00e4tt\u00e4\u00e4 perhehuolet koiraalle ja l\u00e4htee muuttomatkalle. Nuoret linnut muuttavat aikuisia my\u00f6hemmin. (kuva: Martti Per\u00e4m\u00e4ki)<\/p>\n

Meriharakka <\/strong>Strandskata Haematopus ostralegus<\/em><\/p>\n

\"\"<\/a>

Meriharakka<\/p><\/div>\n

\"\"<\/a>

Nuori meriharakka<\/p><\/div>\n

\"\"<\/a>

Meriharakkapoikue<\/p><\/div>\n

Pituus 42-50 cm, siipien k\u00e4rkiv\u00e4li 75-87 cm. Musta p\u00e4\u00e4 ja selk\u00e4, mustat valkol\u00e4ikk\u00e4iset siivet ja pyrst\u00f6, valkea rinta ja vatsapuoli. Punaiset jalat ja punainen vahva nokka<\/a>. Nuoren linnun selk\u00e4 on ruskehtavan tummanharmaa, ja sen nokan k\u00e4rki on tumma. \u00c4\u00e4ni on raikuvan kova, kime\u00e4 ’piik’. Muutkin \u00e4\u00e4net ovat kauaskantavia ja saariston luontoa el\u00e4v\u00f6itt\u00e4vi\u00e4 kiljahteluja. Meriharakka on kuuluva ja n\u00e4kyv\u00e4 ja s\u00e4\u00e4nn\u00f6llinen pesij\u00e4 merialueillamme.<\/p>\n

Pes\u00e4 on vaatimaton maakuoppa soraisella alustalla muutama metri vesirajasta. Munia on 3 kappaletta, mik\u00e4 on poikkeuksellista kahlaajalle, joilla normaalisti on 4 munaa. Haudonta-aika on noin 4 viikkoa, molemmat aikuiset hautovat. Poikaset oppivat lent\u00e4m\u00e4\u00e4n 5 viikon i\u00e4ss\u00e4. P\u00e4invastoin kuin muut kahlaajat, meriharakat ruokkivat poikasiaan. Emot noukkivat vedest\u00e4 poikasille pikkuel\u00e4imi\u00e4. Monissa kaupungeissa meriharakka on alkanut pesi\u00e4 rakennusten tasakatoilla. (kuvat Pekka Lehtonen)<\/p>\n

Merisirri <\/strong>Sk\u00e4rsn\u00e4ppa Calidris maritima<\/em>
\n<\/strong><\/p>\n

\"\"<\/a>

Merisirri<\/p><\/div>\n

Pituus 19-22 cm, siipien k\u00e4rkiv\u00e4li 37-42 cm. Merisirri\u00e4 tapaa Suomen merialueilla kaikkina muina kuukausina paitsi kes\u00e4kuussa.  Eritt\u00e4in uhanalainen. Merisirri muistuttaa suosirri\u00e4, mutta on tukevampi ja isompi. Talvipukuinen merisirri (Suomessa talvella saaristossa n\u00e4kyv\u00e4t yksil\u00f6t) on yleisv\u00e4rilt\u00e4\u00e4n tummanharmaa, koivet ovat lyhyet ja nokka hieman kaareva. P\u00e4\u00e4 ja rinta ovat tummanharmaat ja kupeet t\u00e4plikk\u00e4\u00e4t. Lennossa merisirrin tuntomerkkej\u00e4 ovat kapea vaalea siipijuova ja suosirrin tapaan valkoreunainen ja mustakeskinen pyrst\u00f6. Nuori merisirri muistuttaa talvipukuista merisirri\u00e4, mutta sel\u00e4n, siiven ja rinnan h\u00f6yhenreunat ovat kellert\u00e4v\u00e4t ja vatsapuoli on hieman kellanpunertava. Merisirrin koivet ovat harmaankeltaiset (kes\u00e4ll\u00e4) tai oranssinkeltaiset (talvella). Nokka on mustahko, tyvipuolen v\u00e4ri vaihtelee keltaisesta oranssinkeltaiseen. Silm\u00e4n v\u00e4rikalvo on ruskea.<\/p>\n

Suomessa merisirri se on hyvin harvinainen pesim\u00e4laji, mutta talvehtii v\u00e4h\u00e4lukuisena Ahvenanmeren, Saaristomeren ja Pohjanlahden saaristossa. Muuttoaikoina marras-joulukuussa sek\u00e4 toukokuussa voi Saaristomeren ulkokareilla tavata kymmenp\u00e4isi\u00e4, toisinaan jopa satap\u00e4isen, parvia. (kuva: Martti Per\u00e4m\u00e4ki)<\/p>\n

Mustaviklo <\/strong>Svartsn\u00e4ppa Tringa erythropus<\/em>
\n<\/strong><\/p>\n

\"\"<\/a>

Mustaviklo, nuori<\/p><\/div>\n

Pituus 29-33 cm. Pituus cm siipien k\u00e4rkiv\u00e4li cm. Pesii Pohjois-Suomessa. tavataan merialueilla muuttoaikoina kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 ja kes\u00e4kuun lopusta eteenp\u00e4in. Mustaviklo on siro ja pitk\u00e4koipinen, punajalkavikloa hieman kookkaampi kahlaaja. Kes\u00e4pukuinen mustaviklo on noenmusta ja yl\u00e4puolelta valkopilkkuinen. Siivell\u00e4 ei ole siipijuovaa ja sel\u00e4ss\u00e4 on hohtavanvalkoinen sikarinmuotoinen alue. Lennossa koivet ulottuvat pitk\u00e4lti pyrst\u00f6n k\u00e4rjen taakse. Mustaviklon koivet ovat tummanpunaiset (vanha lintu) tai oranssinpunaiset (nuori lintu). Nokka on mustanruskea (alanokan tyvi punertava) ja silm\u00e4n v\u00e4rikalvo ruskea. Nokka on pitk\u00e4 ja ohuehko, ja alanokan tyvi on punainen.<\/p>\n

Pes\u00e4 sijaitsee tavallisesti mets\u00e4ss\u00e4. Noin viikkoa ennen munien kuoriutumista naaras l\u00e4htee muutolle. Koiras suorittaa hautomisen loppuun ja huolehtii my\u00f6s poikasista. mustaviklon ravintoa ovat hy\u00f6nteiset, h\u00e4m\u00e4h\u00e4kit, nilvi\u00e4iset, \u00e4yri\u00e4iset. Ruokailee vesirajassa tai vedess\u00e4, joskus jopa uiden. (kuva: Martti Per\u00e4m\u00e4ki)<\/p>\n

Pikkutylli <\/strong>Mindre strandpipare Charadrius dubius<\/em>
\n<\/strong><\/p>\n

\"\"<\/a>

Pikkutylli<\/p><\/div>\n

Pituus 15-18 cm, siipien k\u00e4rkiv\u00e4li 32-35 cm. Pituus cm siipien k\u00e4rkiv\u00e4li cm. Siin\u00e4 miss\u00e4 tylli on etup\u00e4\u00e4ss\u00e4 rannikoiden lintu, pikkutylli on levitt\u00e4ytynyt tasaisesti eri puolille Etel\u00e4- ja Keski-Suomea. Syysmuutto hein\u00e4\u2013syyskuussa, paluu huhti\u2013toukokuussa. Talvehtii it\u00e4isen V\u00e4limeren alueella ja it\u00e4isess\u00e4 Afrikassa. Pikkutylli muistuttaa tylli\u00e4, mutta on kooltaan pienempi, ohut- ja pitk\u00e4nokkaisempi, keltainen silm\u00e4rengas on selke\u00e4mpi ja silt\u00e4 puuttuu tyllille tyypillinen n\u00e4kyv\u00e4 siipijuova. P\u00e4\u00e4n kuviointi muistuttaa tyllin vastaavaa, mutta musta naamari p\u00e4\u00e4ttyy korvanpeitinh\u00f6yhenten takana kulmikkaana (ei py\u00f6ristyv\u00e4n\u00e4) ja p\u00e4\u00e4laella mustaa juovaa ja hiekanruskeaa niskaa erottaa valkoinen h\u00f6yhenalue. Pikkutyllin nokka on l\u00e4hes yksiv\u00e4rinen (musta, alanokan tyvi on vaaleampi), tyllin nokka on selke\u00e4sti kaksiv\u00e4rinen (oranssi-musta). Pikkutyllin rinnassa ja kaulansivuilla on musta poikkivy\u00f6. Selk\u00e4puoli on hiekanruskea ja vatsapuoli valkoinen. Lennossa siivell\u00e4 ei erotu selv\u00e4\u00e4 valkoista juovaa. Tavallinen \u00e4\u00e4ni on lyhyt ’piy’. Soidinlennossa lent\u00e4\u00e4 hitain siiveniskuin laajaa ympyr\u00e4\u00e4 ja \u00e4\u00e4ntelee.<\/p>\n

Ravintoa etsiess\u00e4\u00e4n pikkutylli naputtelee jalallaan maata saadakseen pienet eli\u00f6t liikkeelle. Pikkutylli sy\u00f6 matoja ja hy\u00f6nteisi\u00e4<\/a>. (kuva: Martti Per\u00e4m\u00e4ki)<\/p>\n

Punajalkaviklo <\/strong>R\u00f6dbena  Tringa totanus<\/em><\/p>\n

\"\"<\/a>

Punajalkaviklo<\/p><\/div>\n

Pituus 24-27 cm siipien k\u00e4rkiv\u00e4li 47-53 cm. Suomessa esiintymisen painopiste on saaristossa ja rannikoilla, mutta punajalkaviklo pesii my\u00f6s paikoin sis\u00e4maan lintuj\u00e4rvill\u00e4. Punajalkaviklo viihtyy monenlaisissa kosteikoissa, sek\u00e4 soilla ett\u00e4 rantaniityill\u00e4. Saaristossa se pesii nykyisin l\u00e4hes ainoastaan lokkilintujen yhdyskunnissa. Punajalkaviklolla on kirkkaanpunaiset, l\u00e4hes muovisen n\u00e4k\u00f6iset punaiset jalat ja nokka. H\u00f6yhenpeite on ruskeankirjava, sen valkeat alueet yl\u00e4per\u00e4ss\u00e4 ja siiviss\u00e4 paljastuvat linnun lent\u00e4ess\u00e4. Nuorella linnulla koivet ovat kellahtavat ja nokka tummahko.<\/p>\n

Tavallisin \u00e4\u00e4ni ’tjyy-hy’, varoitus on loppumaton ’kip-kip-kip…’ jankutus. Laulu on melodista, kangaskiurumaista<\/a> ’liyky-liyky-liyky’, ja sen koiras esitt\u00e4\u00e4 usein laululennossa.<\/p>\n

Punajalkaviklo sy\u00f6 pieni\u00e4 selk\u00e4rangattomia, joita se kaivelee rantasoran joukosta. Voi sy\u00f6d\u00e4 my\u00f6s pikkukaloja ja sammakonpoikasia. Kaloja saalistaa joskus parvena, joka paimentaa kalaparven ahdinkoon. (kuva Martti Per\u00e4m\u00e4ki)<\/p>\n

Rantasipi <\/strong>Drillsn\u00e4ppa Actitis hypoleucos<\/em>
\n<\/strong><\/p>\n

\"\"<\/a>

Rantasipi<\/p><\/div>\n

Pituus 18-21 cm, siipien k\u00e4rkiv\u00e4li 32-35 cm. Pituus cm siipien k\u00e4rkiv\u00e4li cm. Suomessa rantasipi pesii yleisen\u00e4 koko maassa kaikenlaisissa vesist\u00f6iss\u00e4. Puuttuu pesiv\u00e4n\u00e4 ulkosaaristosta. Viihtyy karujen vesist\u00f6jen kallioisilla tai kivikkoisilla rannoilla, niin j\u00e4rvien, lampien kuin jokien sek\u00e4 merensaariston. Rantasipin k\u00e4yt\u00f6s on vilkasta ja se keikuttaa pyrst\u00f6\u00e4\u00e4n<\/a> l\u00e4hes jatkuvasti. P\u00e4\u00e4lt\u00e4 ja rinnasta lintu on ruskea, alapuolelta valkoinen. Lennossa n\u00e4kyy valkoinen siipijuova. \u00c4\u00e4ni on kimakka \u2019tii-tii-tii\u2019. Laulu on jatkuvaa tiitityst\u00e4, jolloin lintu lent\u00e4\u00e4 matalalla veden yll\u00e4 v\u00e4r\u00e4j\u00e4vin siivin. Rantasipi on liron<\/a> ohella maamme runsain kahlaaja. Se saapuu Suomeen huhtikuun loppupuolelta alkaen. Syysmuutto on huomaamaton tapahtuma, sill\u00e4 sipit eiv\u00e4t muodosta isompia parvia. Viimeiset sipit tavataan yleens\u00e4 syyskuussa. Rantasipi sy\u00f6 maassa ja vedess\u00e4 el\u00e4vi\u00e4 selk\u00e4rangattomia, toisinaan my\u00f6s pikkukaloja ja sammakoita.<\/p>\n

Hautoessaan rantasipi ei j\u00e4t\u00e4 muniaan<\/a> ennen kuin on juuri joutumassa tallatuksi, ja t\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen se yritt\u00e4\u00e4 karkottaa h\u00e4iritsij\u00e4n k\u00e4vellen pes\u00e4lt\u00e4<\/a> poisp\u00e4in loukkaantuneen oloisesti. Kun lintu on n\u00e4in johdattanut h\u00e4iri\u00f6tekij\u00e4n riitt\u00e4v\u00e4n kauas pes\u00e4st\u00e4, se lent\u00e4\u00e4 nopeasti pakoon ja my\u00f6hemmin takaisin pes\u00e4lleen. (kuva: Pekka Lehtonen)<\/p>\n

Suosirri<\/strong>   K\u00e4rrsn\u00e4ppa   Calidris alpina<\/em><\/p>\n

\"\"<\/a>

Nuori suosirri<\/p><\/div>\n

Pituus 17-21 cm, siipien k\u00e4rkiv\u00e4li 32-36 cm. Pituus cm siipien k\u00e4rkiv\u00e4li cm. Syysmuutto kes\u00e4kuun loppupuolelta lokakuuhun, paluu huhti\u2013toukokuussa. Aikuisen suosirrin paras tuntomerkki on musta mahalaikku, jota ei ole mill\u00e4\u00e4n muulla samankokoisella kahlaajalla. Suomessa pesiv\u00e4ll\u00e4 schinzii-alalajilla vatsa on mustan ja valkean kirjava. Nokka on tumma, hieman p\u00e4\u00e4t\u00e4 pitempi ja hiukan alasp\u00e4in k\u00e4yr\u00e4. Nuoret linnut ja talvipukuiset yksil\u00f6t ovat harmahtavia tai ruskehtavia, siivell\u00e4 n\u00e4kyy lennossa kapea valkoinen siipijuova. Kuvassa on nuori suosirri. \u00c4\u00e4ni on suriseva, lent\u00e4v\u00e4st\u00e4 parvesta kuuluu pient\u00e4 viserryst\u00e4. Selk\u00e4puoli on ruosteenruskean- ja mustankirjava. Kaula ja rinta ovat harmaajuovaiset. Talvipukuiselta ja nuorelta suosirrilt\u00e4 puuttuu musta mahalaikku, ja sen rinta on tummat\u00e4pl\u00e4inen ja vatsa valkoinen. Suosirrin nokka on hieman p\u00e4\u00e4t\u00e4 pidempi ja liev\u00e4sti alaskaartuva. Koivet ovat oliivinvihre\u00e4t, nokka on musta ja silm\u00e4n v\u00e4rikalvo ruskea. \u00c4\u00e4ni on suriseva vihellys \u201ddsryy\u201d. Suosirri sy\u00f6 pesim\u00e4maisemissa vaaksiaisia, surviaiss\u00e4\u00e4ski\u00e4 ja muut hy\u00f6nteisi\u00e4. (kuva: Pekka Lehtonen)<\/p>\n

Tylli <\/strong>St\u00f6rre strandpipare Charadrius hiaticula<\/em>
\n<\/strong><\/p>\n

\"\"<\/a>

Tylli<\/p><\/div>\n

Pituus 17-20 cm, siipien k\u00e4rkiv\u00e4li 35-41 cm. Pituus cm siipien k\u00e4rkiv\u00e4li cm. Suomessa pesii rannikolla ja saaristossa sek\u00e4 Pohjois-Suomessa my\u00f6s sis\u00e4maassa. Saapuu kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 maaliskuun lopulla ja huhtikuussa, ja l\u00e4htee syksyll\u00e4 hein\u00e4\u2013syyskuussa. Etel\u00e4-Suomen rannikolla pesii my\u00f6s t\u00e4ytemaa-alueilla ja muissa keinotekoisissa paikoissa. Muuttoaikoina tavataan varsinkin lietteisill\u00e4 rannoilla. Arktisille alueille matkaavat tyllit muuttavat Suomen kautta toukokuussa.<\/p>\n

Tylli muistuttaa pikkutylli\u00e4, mutta on kooltaan suurempi, paksu- ja lyhytnokkaisempi ja sill\u00e4 on n\u00e4kyv\u00e4 valkoinen siipijuova. P\u00e4\u00e4n kuviointi muistuttaa pikkutylli\u00e4, mutta musta naamari p\u00e4\u00e4ttyy korvan peitinh\u00f6yhenten takana py\u00f6ristyv\u00e4n\u00e4 (ei kulmikkaasti) eik\u00e4 p\u00e4\u00e4laen mustan juovan takana ole valkoista. Rinnassa ja kaulansivuilla on leve\u00e4 musta poikkivy\u00f6. Selk\u00e4puoli on hiekanruskea ja vatsapuoli valkoinen. Nuorelta tyllilt\u00e4 puuttuu p\u00e4\u00e4n alueelta musta v\u00e4ri kokonaan. Otsa, kurkku ja niska ovat valkoiset ja silm\u00e4kulmanjuova on ep\u00e4selv\u00e4 ja kellert\u00e4v\u00e4nruskea. Sel\u00e4n h\u00f6yheniss\u00e4 on kapeat ruosteenv\u00e4riset h\u00f6yhenreunat. Tyllilt\u00e4 puuttuu silmien ymp\u00e4rilt\u00e4 pikkutyllille tyypillinen keltainen silm\u00e4rengas. Laji on saanut nimens\u00e4 \u00e4\u00e4nest\u00e4\u00e4n ’tyl-li’. Soidinlennossa koiras lent\u00e4\u00e4 matalalla ympyr\u00e4\u00e4 ja laulaa hiljaa. Tylli sy\u00f6 hy\u00f6nteisi\u00e4 ja muita pikku\u00f6t\u00f6k\u00f6it\u00e4. P\u00e4\u00e4asiallisena ravintona ovat vedess\u00e4 el\u00e4v\u00e4t selk\u00e4rangattomat. (kuva Martti Per\u00e4m\u00e4ki)<\/p>\n

Valkoviklo <\/strong>Gluttsn\u00e4ppa Tringa nebularia<\/em>
\n<\/strong><\/p>\n

\"\"<\/a>

Valkoviklo<\/p><\/div>\n

Pituus 30-34 cm, siipien k\u00e4rkiv\u00e4li 55-62 cm. Pituus cm siipien k\u00e4rkiv\u00e4li cm. Valkovikloja n\u00e4hd\u00e4\u00e4n merialueillamme kev\u00e4tmuuton aikaan huhti-toukokuussa ja syysmuuton aikaan kes\u00e4kuun lopusta eteenp\u00e4in. Valkoviklo on vikloista suurikokoisin. Sen nokka on melko tukeva ja usein selv\u00e4sti yl\u00f6sp\u00e4in kaartunut. Siivet ovat tasaisen tummanharmaanruskeat ja p\u00e4\u00e4, kaula ja rinta ovat harmaajuovaiset. valkoviklolla on puhtaanvalkoinen vatsa, laajalti valkoinen pyrst\u00f6, valkoinen yl\u00e4per\u00e4 ja selk\u00e4kiila yhdess\u00e4 tummempien siipien kanssa saavat valkoviklon n\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n l\u00e4hes kaksiv\u00e4riselt\u00e4. Valkoviklon koivet ovat vihert\u00e4v\u00e4t ja pitk\u00e4t. Lennossa ne ulottuvat selv\u00e4sti pyrst\u00f6nk\u00e4rjen yli. Nokka on harmaa (k\u00e4rki tummempi) ja silm\u00e4n v\u00e4rikalvo tummanruskea. \u00c4\u00e4ni on tyypillinen, iskev\u00e4n kova ”djy-djy-djy”. P\u00e4\u00e4ravintoa on pienet selk\u00e4rangattomat ja my\u00f6s pienet kalat. (kuva Martti Per\u00e4m\u00e4ki)<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Karikukko Roskarl  Arenaria interpres Pituus 21-24 cm, siipien k\u00e4rkiv\u00e4li 43-49 cm. Karikukolla on musta-valko-oranssin kirjava h\u00f6yhenpeite ja lyhyet oranssit jalat. \u00c4\u00e4ni on helppo oppia tuntemaan, se on voimakas kitisev\u00e4 \u00e4\u00e4nisarja. Sukupuolet ovat l\u00e4hes samann\u00e4k\u00f6isi\u00e4, ja ne voi erottaa pesim\u00e4aikana siit\u00e4, ett\u00e4 koiraan p\u00e4\u00e4nseudun mustavalkoiset kuviot ovat selke\u00e4mpi\u00e4 ja jyrkk\u00e4rajaisempia kuin naaraan. Karikukko viihtyy ulkosaaristossa tiira-…<\/p>\n

L\u00e4s mera \u2192<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"parent":43095,"menu_order":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","meta":{"_acf_changed":false,"_bbp_topic_count":0,"_bbp_reply_count":0,"_bbp_total_topic_count":0,"_bbp_total_reply_count":0,"_bbp_voice_count":0,"_bbp_anonymous_reply_count":0,"_bbp_topic_count_hidden":0,"_bbp_reply_count_hidden":0,"_bbp_forum_subforum_count":0,"ngg_post_thumbnail":0,"footnotes":""},"class_list":["post-43107","page","type-page","status-publish","hentry"],"acf":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.merikarhut.fi\/sv\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/43107","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.merikarhut.fi\/sv\/wp-json\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.merikarhut.fi\/sv\/wp-json\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.merikarhut.fi\/sv\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.merikarhut.fi\/sv\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=43107"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/www.merikarhut.fi\/sv\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/43107\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":43108,"href":"https:\/\/www.merikarhut.fi\/sv\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/43107\/revisions\/43108"}],"up":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.merikarhut.fi\/sv\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/43095"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.merikarhut.fi\/sv\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=43107"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}