{"id":43105,"date":"2018-04-24T15:32:24","date_gmt":"2018-04-24T12:32:24","guid":{"rendered":"https:\/\/merikarhut.dataseed.fi\/merella-ja-satamissa-svenska\/vastuullisuus\/lintuatlas\/joutsenet-ja-hanhet\/"},"modified":"2025-04-24T14:26:44","modified_gmt":"2025-04-24T11:26:44","slug":"joutsenet-ja-hanhet","status":"publish","type":"page","link":"https:\/\/www.merikarhut.fi\/sv\/segling-och-hamnar\/vastuullisuus\/lintuatlas\/joutsenet-ja-hanhet\/","title":{"rendered":"Joutsenet ja hanhet"},"content":{"rendered":"

Kyhmyjoutsen<\/strong>   Kn\u00f6lsvan   Cygnus olor<\/em><\/p>\n

\"\"<\/a>

Kyhmyjoutsen<\/p><\/div>\n

Pituus 140-160 cm, siipien k\u00e4rkiv\u00e4li 200-240 cm. Kyhmyjoutsen on yksi suurimmista lent\u00e4vist\u00e4 linnuista, se voi painaa yli 15 kg. Kyhmyjoutsenen h\u00f6yhenpeite on hohtavan valkoinen. Eri joutsenlajit voi erottaa toisistaan nokan perusteella; kyhmyjoutsenen nokka on punertavan oranssi ja kyhmy musta. Koiras on hieman isompi kuin naaras, ja sen kyhmy on my\u00f6s suhteessa isompi, muuten sukupuolet muistuttavat toisiaan. Nuoren linnun h\u00f6yhenet ovat harmahtavat ja nokka tummanharmaa, eik\u00e4 siin\u00e4 ole samanlaista kyhmy\u00e4 kuin aikuisilla linnuilla. Kyhmyjoutsen pit\u00e4\u00e4 pitk\u00e4\u00e4 kaulaansa tavallisesti S-mutkalla, kun taas muut Suomessa<\/a> tavattavat joutsenlajit pit\u00e4v\u00e4t kaulaansa suorana. Lent\u00e4v\u00e4n kyhmyjoutsenen siivist\u00e4 kuuluu voimakas suhiseva \u00e4\u00e4ni, muuten linnun \u00e4\u00e4ntely rajoittuu sihin\u00e4\u00e4n ja murahteluun.<\/p>\n

Suomessa kyhmyjoutsenta tavataan rannikkoalueilla koko Suomenlahdella<\/a>, kaukana Per\u00e4merell\u00e4<\/a> ja useilla sis\u00e4vesill\u00e4. Kanta Suomessa on varsin nuori, eik\u00e4 esihistoriallisia l\u00f6yt\u00f6j\u00e4 tunneta. Kyhmyjoutsenen t\u00e4rkeimpi\u00e4 pesim\u00e4alueita ovat lammet, j\u00e4rvet ja merenlahtien sek\u00e4 saariston matalat rantavedet. Kuten laulujoutsenkin<\/a>, on kyhmyjoutsen aggressiivinen muita lintuja kohtaan. Pes\u00e4\u00e4 ja poikasiaan kyhmyjoutsenet suojelevat s\u00e4hisem\u00e4ll\u00e4 ja k\u00e4ytt\u00e4ytyen uhkailevasti, mihin liittyy my\u00f6s siipien pullistaminen ”purjeeksi”. (kuva: Pekka Lehtonen)<\/p>\n

Laulujoutsen <\/strong>S\u00e5ngsvan Cygnus cygnus<\/em><\/p>\n

\"\"<\/a>

Laulujoutsen<\/p><\/div>\n

Pituus 42-50 cm, siipien k\u00e4rkiv\u00e4li 75-87 cm. Laulujoutsen on Suomen kansallislintu. Vainon loputtua se on palannut v\u00e4hitellen Etel\u00e4-Suomen ja pesii s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti my\u00f6s merialueilla.  Sen nokka<\/a> on keltainen, eik\u00e4 nokan tyvess\u00e4 ole mustaa kyhmy\u00e4 toisin kuin kyhmyjoutsenella<\/a>. Sen nokka<\/a> on keltainen, eik\u00e4 nokan tyvess\u00e4 ole mustaa kyhmy\u00e4 toisin kuin kyhmyjoutsenella<\/a>. laulujoutsenet p\u00e4ihitt\u00e4v\u00e4t kyhmyjoutsenet reviiritaisteluissa ja moni aikaisempi kyhmyjoutsenreviiri merialueilla on siirtynyt laulujoutsenten haltuun. Laulujoutsenen huuto on voimakas ja kuuluva. Joutsenten poikaset ovat rusehtavia.<\/p>\n

Laulujoutsen sy\u00f6 p\u00e4\u00e4asiassa kasvisravintoa, jota se repii pitk\u00e4n kaulansa ja vahvan nokkansa avulla. Se k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ravinnokseen kuitenkin my\u00f6s pieni\u00e4 selk\u00e4rangattomia. Pes\u00e4n<\/a> pari rakentaa pienelle luodolle tai matalikolle. Naaras munii 4\u20137 kermanvalkeaa munaa<\/a>. Molemmat vanhemmat huolehtivat kes\u00e4ll\u00e4 syntyvist\u00e4 poikasista, jotka viett\u00e4v\u00e4t viel\u00e4 ensimm\u00e4isen talvenkin vanhempien kanssa. (kuva Pekka Lehtonen)<\/p>\n

Hanhien muuttoparvi merell\u00e4<\/strong><\/p>\n

\"\"<\/a>

Hanhien kev\u00e4inen muuttoparvi Suomenlahdella<\/p><\/div>\n

Toukokuun lopulla merialueillamme tapaa valtavia hanhijoukkoja matkalla Siperiaan pesim\u00e4\u00e4n. Ilmi\u00f6t\u00e4 kutsutaan arktikaksi. Se on arktisten vesilintujen kev\u00e4inen tai syksyinen muuttotapahtuma, jota lintuharrastajat kokoontuvat seuraamaan esimerkiksi Suomen etel\u00e4iselle ja kaakkoiselle rannikkoalueelle.  Sadat tuhannet valkoposki- ja sepelhanhet matkaavat \u00e4\u00e4nekk\u00e4in\u00e4 parvina toukokuussa. Valkoposkihanhet \u201dhaukkuvat\u201d ja sepelhanhet \u201dmurisevat\u201d lent\u00e4ess\u00e4\u00e4n. (kuva Pekka Lehtonen)<\/p>\n

Kanadanhanhi <\/strong>Kanadag\u00e5s Branta canadensis<\/em>
\n<\/strong><\/p>\n

\"\"<\/a>

Kanadanhanhi<\/p><\/div>\n

Pituus 90-105 cm, siipien k\u00e4rkiv\u00e4li 160-185 cm. Kanadanhanhi poikkeaa muista hanhista siten, ett\u00e4 sill\u00e4 on musta p\u00e4\u00e4 ja kaula sek\u00e4 valkea leuanalus. Vartalo on p\u00e4\u00e4lt\u00e4 harmaanruskea ja alta vaalea. Valkoinen yl\u00e4per\u00e4 erottuu selv\u00e4sti. Kanadanhanhi on Suomessa tavattavista hanhilajeista suurin.  Kanadanhanhi sekoitetaan usein valkoposkihanheen<\/a>, mutta huomattavasti suuremmalla kanadanhanhella on harmaanruskea ruumis, vain v\u00e4h\u00e4n valkoista poskilla eik\u00e4 laisinkaan otsalla tai silmien ymp\u00e4rill\u00e4, ja rinta on valkea. Pienet poikaset ovat untuvapeitteisi\u00e4 ja v\u00e4rilt\u00e4\u00e4n keltaisen ja vaaleanruskean kirjavia. Kasvaessaan ne muuttuvat tummanharmaiksi, ja syksyll\u00e4 ne ovat jo samann\u00e4k\u00f6isi\u00e4 kuin aikuiset yksil\u00f6t. Kanadanhanhen lento\u00e4\u00e4ni on trumpettimainen, joutsenmainen<\/a> honkotus. Varoitus\u00e4\u00e4ni on karhea \u201dKAR-RAK\u201d, jonka tapainen on my\u00f6s yhteydenpito\u00e4\u00e4ni. Soidinaikana voi kuulla syv\u00e4n \u201drak-ruk-ruk\u201d-honkotuksen.<\/p>\n

Pohjoismaiden kanadanhanhikanta polveutuu vain 3\u20135 yksil\u00f6st\u00e4, jotka tuotiin Etel\u00e4-Ruotsiin<\/a> vuoden 1930 tienoilla. Lajin istuttaminen Suomeen aloitettiin 1960-luvun alussa. Parhaiten kanadanhanhet viihtyv\u00e4t saarilla ja rauhallisilla meren- ja j\u00e4rvenrannoilla. Kanadanhanhen pes\u00e4 on tehty erilaisista kasvinosista, ja se sijaitsee rantaviivan tuntumassa, piilossa kasvillisuuden seassa. Kanadanhanhet ovat enimm\u00e4kseen kasvinsy\u00f6ji\u00e4. Ne sy\u00f6v\u00e4t sek\u00e4 matalassa vedess\u00e4 kasvavia vesikasveja ett\u00e4 mehevi\u00e4 ruohokasveja, kuten hein\u00e4\u00e4 ja apilaa, kuivalta maalta. (kuva Pekka Lehtonen)<\/p>\n

Merihanhi <\/strong>Gr\u00e5g\u00e5s Anser anser<\/em>
\n<\/strong><\/p>\n

\"\"<\/a>

Merihanhi<\/p><\/div>\n

Pituus 74\u201384 cm, siipien k\u00e4rkiv\u00e4li 149-168 cm. Merihanhi on suurikokoinen harmahtava hanhi, jolla on iso p\u00e4\u00e4 ja kolmiomainen aprikoosinv\u00e4rinen nokka. Koivet ovat vaaleanpunaiset. Merihanhen silm\u00e4n v\u00e4rikalvo (iiris) on ruskea. Siiven vaaleanharmaa etuosa on lent\u00e4v\u00e4n linnun hyv\u00e4 tuntomerkki. Merihanhi lent\u00e4\u00e4 melko verkkaisin siiveniskuin ja ui hanhimaisesti per\u00e4puoli koholla \u00c4\u00e4ni on voimakas, kime\u00e4hk\u00f6 ja k\u00e4he\u00e4hk\u00f6 kaakatus. Parvet, joissa on enimmill\u00e4\u00e4n 30\u201340 lintua, lent\u00e4v\u00e4t matkalennossa mielell\u00e4\u00e4n auroina tai vinorintamina. Loppukes\u00e4ll\u00e4 hanhet ker\u00e4\u00e4ntyv\u00e4t suuriksi parviksi sek\u00e4 sulkimaan<\/a> ett\u00e4 ruokailemaan sopiville merenlahdille.<\/p>\n

Meill\u00e4 pesiv\u00e4n\u00e4 It\u00e4meren saaristossa ja rannikoilla. Pesii tavallisesti osittain mets\u00e4peitteisill\u00e4 pienehk\u00f6ill\u00e4 luodoilla, usein lokkiyhdyskunnissa. Ravinto on p\u00e4\u00e4asiassa ruohoa, jota laiduntaa matalien karien ruohostoissa ja rantaniityill\u00e4. Etsii ravintoa vain harvoin vedest\u00e4, jolloin sy\u00f6 p\u00e4\u00e4asiassa levi\u00e4. (kuva: Martti Per\u00e4m\u00e4ki)<\/p>\n

Mets\u00e4hanhi <\/strong>S\u00e4dg\u00e5s Anser fabalis<\/em>
\n<\/strong><\/p>\n

\"\"<\/a>

Mets\u00e4hanhi<\/p><\/div>\n

Pituus 69\u201388 cm, siipien k\u00e4rkiv\u00e4li 140-174 cm. Mets\u00e4hanhia voi tavata merell\u00e4 ainoastaan muuttoaikoina huhti-toukokuussa ja syys-lokakuussa. Mets\u00e4hanhen yleisv\u00e4ri on harmaanruskea, p\u00e4\u00e4 on tummempi ja valkeassa pyrst\u00f6ss\u00e4 on tumma k\u00e4rkivy\u00f6. Sen nokka on pitk\u00e4, tyvest\u00e4 musta ja k\u00e4rjest\u00e4 keltainen. Jalat ovat oranssinkeltaiset. Lento\u00e4\u00e4ni on nen\u00e4sointinen ka-gia, ga-ga-gia \/ ka-ga-ga, ka-ga. Yhteys\u00e4\u00e4ni matala tj\u00f6-tj\u00f6, tj\u00f6-tj\u00f6-tj\u00f6t. Suomalaiset mets\u00e4hanhet talvehtivat Keski- ja L\u00e4nsi-Euroopassa. Luoteis-Ven\u00e4j\u00e4n mets\u00e4hanhia muuttaa Suomen etel\u00e4osien yli arviolta 40 000\u201360 000 yksil\u00f6\u00e4. (kuva: Martti Per\u00e4m\u00e4ki)<\/p>\n

Sepelhanhi <\/strong>Prutg\u00e5s Branta bernicla<\/em><\/p>\n

Pituus 55-62 cm, siipien k\u00e4rkiv\u00e4li 105-117 cm. Muuttoaikoina tavataan meri- ja j\u00e4rvialueilla. Kev\u00e4tmuutto tapahtuu toukokuussa, jolloin Suomenlahden yli muuttaa muutamassa p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4 l\u00e4hes koko Euroopassa talvehtinut populaatio. Usein ne muuttavat Siperiaan matkaavien valkoposkihanhien kanssa. Sepelhanhi on pieni ja lyhytnokkainen hanhi, jonka h\u00f6yhenpeite on mustanruskean ja valkean kirjava. P\u00e4\u00e4 ja rinta mustat, kaulassa valkea sepel. Selk\u00e4 harmaa, kupeet vaaleanharmahtavat. Alaper\u00e4 on puhtaan valkoinen ja varsinainen pyrst\u00f6 hyvin lyhyt. Pyrst\u00f6n avulla sen voi erottaa mm. merihanhesta<\/a> ja valkoposkihanhesta<\/a>. Syysmuutto tapahtuu pitemm\u00e4n ajan kuluessa syys-lokakuussa, eik\u00e4 kev\u00e4tmuuttoon verrattavaa massatapahtumaa esiinny.<\/p>\n

Valkoposkihanhi <\/strong>Vitkindad g\u00e5s Branta leucopsis<\/em>
\n<\/strong><\/p>\n

\"\"<\/a>

Valkoposkihanhi<\/p><\/div>\n

Pituus 58-70 cm, siipien k\u00e4rkiv\u00e4li 120-142 cm. Valkoposkihanhi on hyvin typ\u00e4kk\u00e4 keskikokoinen hanhi. Kaula on suhteellisen lyhyt ja voimakas, p\u00e4\u00e4 py\u00f6ristynyt ja nokka<\/a> pienikokoinen. Rinta, kaula ja p\u00e4\u00e4 ovat mustat, mutta mustan alueen keskell\u00e4 kurkun, korvanpeitinh\u00f6yhenten ja otsan kohdalla on yhten\u00e4inen valkoinen alue. Ohjas ja nokka ovat mustat. Sukupuolet ovat samann\u00e4k\u00f6iset, mutta koiras on hieman naarasta suurempi. Kanadanhanhesta<\/a> valkoposkihanhi eroaa muun muassa pienemm\u00e4n kokonsa ja v\u00e4rityksen puolesta; kanadanhanhella ei ole mustaa rintaa ja valkoista otsaa.<\/p>\n

Valkoposkihanhi on \u00e4\u00e4nek\u00e4s lintu ja sen nen\u00e4sointinen, kime\u00e4, yksitavuinen \u201dka\u201d-\u00e4\u00e4ni kuuluu usein erikorkuisina \u00e4\u00e4ntelev\u00e4st\u00e4 parvesta. \u00c4\u00e4ni voi muistuttaa pienen koiran haukahduksia.  Valkoposkihanhi pesii pieniss\u00e4, mutta usein tiiviss\u00e4 koloniassa jossa on 5\u201350 paria, mutta joskus yksin\u00e4\u00e4nkin tai jopa 150 parin kolonioissa. Se k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 samaa pesim\u00e4paikkaa vuosi toisensa j\u00e4lkeen ja saattaa joskus pesi\u00e4 my\u00f6s merilintujen seassa. Valkoposkihanhet puolustavat pesimisalueitaan voimakkaasti hy\u00f6k\u00e4ten jopa ihmisen kimppuun, joka l\u00e4hestyy se pes\u00e4\u00e4. (kuva Pekka Lehtonen)<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Kyhmyjoutsen   Kn\u00f6lsvan   Cygnus olor Pituus 140-160 cm, siipien k\u00e4rkiv\u00e4li 200-240 cm. Kyhmyjoutsen on yksi suurimmista lent\u00e4vist\u00e4 linnuista, se voi painaa yli 15 kg. Kyhmyjoutsenen h\u00f6yhenpeite on hohtavan valkoinen. Eri joutsenlajit voi erottaa toisistaan nokan perusteella; kyhmyjoutsenen nokka on punertavan oranssi ja kyhmy musta. Koiras on hieman isompi kuin naaras, ja sen kyhmy on my\u00f6s suhteessa…<\/p>\n

L\u00e4s mera \u2192<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"parent":43095,"menu_order":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","meta":{"_acf_changed":false,"_bbp_topic_count":0,"_bbp_reply_count":0,"_bbp_total_topic_count":0,"_bbp_total_reply_count":0,"_bbp_voice_count":0,"_bbp_anonymous_reply_count":0,"_bbp_topic_count_hidden":0,"_bbp_reply_count_hidden":0,"_bbp_forum_subforum_count":0,"ngg_post_thumbnail":0,"footnotes":""},"class_list":["post-43105","page","type-page","status-publish","hentry"],"acf":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.merikarhut.fi\/sv\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/43105","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.merikarhut.fi\/sv\/wp-json\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.merikarhut.fi\/sv\/wp-json\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.merikarhut.fi\/sv\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.merikarhut.fi\/sv\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=43105"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/www.merikarhut.fi\/sv\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/43105\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":43106,"href":"https:\/\/www.merikarhut.fi\/sv\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/43105\/revisions\/43106"}],"up":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.merikarhut.fi\/sv\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/43095"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.merikarhut.fi\/sv\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=43105"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}